Vuoden viimeisen päivän kunniaksi listaamme vielä toimituskunnan valinnat vuoden yllättäjiksi sanan kielteisessä merkityksessä.
Toimittanut: Anton Vanha-Majamaa, kuva: EMI
Vuoden onnistujista on puhuttu jo yhden jos toisenkin kerran, mutta ei vuosi 2011 ollut silkkaa riemujuhlaa. Monet odotetut levyt jättivät lopulta tyhjän olon, ja jälleen kerran todistettiin, etteivät maine ja mammona takaa optimaalista lopputulosta.
Lue siis alta Rumban toimituksen nimitykset vuoden epäonnistujiksi. Alleviivatut nimikkeet voit myös kuunnella Spotifysta. Ja muista osallistua lukijaäänestykseen! Tänään vielä ehtii!
Handsome Furs: Sound Kapital
”Sinä päivänä, jolloin Dan Boeckner päätti höllätä kitaran kädestään, liput olivat puolitangossa ja kansa vaikeroi.” (Auroora Vihervalli)
The Strokes: Angles
”Olenko kasvanut ulos Strokesista vai Strokes minusta?” (Aleksi Kinnunen)
Von Hertzen Brothers: Stars Aligned
”Pieni on ero mielenkiintoisen ja päämäärättömän välillä.” (Kari Saarinen)
Thurston Moore: Demolished Thoughts
”Vaikka levyltä löytyykin helmi Benediction, niin odotuksissa oli jotain muuta kuin hapuilevia Sonic Youth -demoja.” (Mikael Helenius)
The Decemberists: The King Is Dead
”Surullista, mutta pakko myöntää yhden suosikkiyhtyeistä taantuvan levy levyltä.” (Matti Markkola)
Radiohead: The King of Limbs
”Ovatko kaikki jo saaneet erikoispainoksensa? Muistettiinkohan niitä edes lähettää kaikkia?” (Samuli Knuuti)
Glasvegas: Euphoric Heartbreak
“Glasgowlaisbändi tippui korkealta. Ponneton ja pöhöttynyt levy.” (Jussi Mäntysaari)
Fleet Foxes: Helplessness Blues
”Kauneudestaan huolimatta pettymys. Ekstaattinen ensilevy sai ihan hyvän seuraajan, jossa ei ole mitään vikaa, mutta…” (Markku Roinila)
DJ Shadow: The Less You Know, The Better
”Nimi kertoo DJ Shadow’n odotetusta paluulevystä olennaisimman.” (Teemu Fiilin)
Iron & Wine: Kiss Each Other Clean
”Sam Beam kadotti kompassinsa. Juurevuus typistyi AOR:ksi, tuotanto kiillotettiin muoviseksi ja korvia hivelevät melodiat tippuivat kyydistä.” (Jussi Saarinen)
R.E.M.: Collapse into Now
”Kun yhtye muuttuu pastissiksi itsestään, on hyvä aika laittaa pillit pussiin.” (Jean Ramsay)
The Sounds: Something to Die For
”Tämän puolesta en kyllä kuolisi.” (Annastiina Airaksinen)
Steel Panther: Balls Out
”Toissavuonna Steel Panther oli paras, enää ei. Vitsi väljähti, samoin musiikki.” (Kimmo K. Koskinen)
She & Him: A Very She & Him Christmas
”Edes Zooey Deschanel ei saa söpöydellään anteeksi joululevyn julkaisua.” (Verna Vuoripuro)
Maija Kaunismaa: Liian lyhyt hame
”Sofi Oksasen tekstit eivät yksinkertaisesti toimi Kaunismaan musiikin kanssa. Piinaavan huono levy.” (Anna Brotkin)
The Rapture: In the Grace of Your Love
”Hieno How Deep Is Your Love -single nostatti odotukset kattoon, mutta viisi vuotta hauduteltu paluulevy oli amatöörimäinen räpellys.” (Antti Lähde)
Coldplay: Mylo Xyloto
”Vuoden yhdentekevimpiä isoja julkaisuja. Chris Martin on kypsä eläkkeelle 34-vuotiaana.” (Tomi Nordlund)
”Sietämätöntä vinkumista.” (Ilkka Hämäläinen)
Metallica & Lou Reed: Lulu
”Tällä levyllä ei toimi mikään. Ei lyriikat, ei taustabändin soitanta, eikä varsinkaan näiden yhdistäminen.” (Onni Kauppinen)
Miracle Fortress: Was I the Wave?
“Ihanan Five Roses -pikkuklassikon jälkeen Graham Van Pelt löysi syntetisaattorin mutta hukkasi sävelkynänsä.” (Ville Aalto)
Red Hot Chili Peppers: I’m with You
”Mahtipontista mutta niin kovin sisällötöntä, kuin yhtye tekisi pastissia itsestään.” (Heini Strand)