”Yo se que impasiente estas / Noche de rock and roll / Yo se que tu tiempo es hoy / Noche de rock and roll”, Saul Blanch laulaa ledzeppeliaanisen riffin päälle. Vapaasti käännettynä argentiinalaislaulaja kertoo tietävänsä, kuinka kärsimätön olet. Onhan edessä rock’n’rollin yö! Seuraa ulvomista, jotain horinaa lentämisestä, kitarasooloa ja väliosa Iommin oppikirjasta.
Blanch lauloi ”Argentiinan Led Zeppeliniksi” kutsutussa Plus-yhtyeessä, jonka debyyttialbumin No Pisar El Infinito avauskappale on yllä viitattu Noches De Rock’n’Roll. Argentiinalaisen levymerkki TK:n vuonna 1976 julkaistun albumin uudelleenjulkaisi yli 40 vuotta myöhemmin suomalaisyhtiö Svart. Miksi?
”Me ollaan tehty kulttikaman esiin kaivamista Suomessa, ja aika hyvin onnistuttu siinä. Suomi on sen verran pieni maa, ettei sitä kamaa riitä loputtomiin, jossain vaiheessa tulee seinä vastaan”, Tomi Pulkki kertoo.
”Saatiin idea, että mitä jos kyseltäisiin maista, joista kukaan ei ole vielä lähtenyt tonkimaan.”
Pulkilla oli oletus, että lähes kaikissa maissa, kuten Suomessakin, on Beatlesin seurauksena syntynyt musiikkialakulttuuri 1960–1970-luvuilla. ”Arkeologisia kaivauksia” tehtiin lähdeteoksia lukemalla, Youtubea ja Discogsia selaamalla, vanhoja kokoelmalevyjä ja vastaan kävelleitä bootlegeja muistelemalla. Plus oli vain yksi argentiinalaisista bändeistä, joiden julkaisuja Svart onnistui lisensoimaan.
Näitä ”eksoottisia” julkaisuja varten viime vuonna 10 vuotta täyttänyt Svart perusti alamerkin Mondo Svart. Alamerkin ensimmäiset julkaisut ilmestyivät viime lokakuussa, eli Mondo Svart viettää 1-vuotissyntymäpäiviään.
Ensimmäiseen vuoteen mahtuu tusinan verran julkaisuja ja alkuperäisen idean päivitystä. Julkaisujen joukossa on Shamek Farrahin ja Sonelius Smithin spiritual jazz -kulttialbumi The World of Children ja Magma-kosketinsoittajana tunnetun Benoît Widemannin sooloalbumi Stress!. Yhdysvallat ja Ranska ovat maita, joita on kyllä ”tongittu” levymerkkien toimesta.
”Yritetään Mondo Svartin brändin kautta tuoda sellaista ajatusta, että jos tämän nimikkeen alla on jotain julakistu, niin se olisi tutustumisen arvoista, vaikket olisi aiemmin siitä kuullutkaan. Ainakin jos on viehtymystä vähän erikoisempiin musakulttuureihin ja mystiseen kamaan.”
Etelä-Amerikan lisäksi Mondo Svartin fokus on ollut Euroopan maissa, kuten Puolassa ja Unkarissa. Monet lisenssineuvottelut ovat kuitenkin päättyneet suomalaisittain epäedukkaaseen lopputulokseen: oikeuksien omistaja onkin perääntynyt viime metreillä tajuttuaan, että tämä saattaa kiinnostaa ihmisiä ja uusintapainoksen voisi tehdä itse.
”Suomessa neuvottelut ovat olleet helppoja, koska miltei kaikki on tehty levy-yhtiöiden kautta. Private press -kulttuuri on syntynyt vasta punkin myötä.”
Mondo Svartin kurssia on käännetty jälleen, tällä kertaa miltei vastakkaiseen suuntaan. Ajatus tuli siitä, kun emoyhtiö Svartin tekemät Wigwam-uusintapainokset myytiin suurimmaksi osaksi ympäri Eurooppaa.
”Miksei tehtäisi lähtökohtaisesti suoraan englanniksi, ulkomaille myytääväksi”, Pulkki pohtii.
Ensimmäinen Mondo Svartin kotimainen julkaisu on Virtasen Hal-00, alun perin Loven vuonna 1974 julkaisema albumi.
”Suomalaisesta näkökulmasta levy on perus-ränttätänttää, mutta sen pohjoismainen autotallipsykedelia tekee siitä ulkomaisen musankuuntelijan korvissa eksoottisen. Sitä markkinoidaan ulkomaille protopunk- ja psyke-kuriositeettina.”
Muita kotimaisia levyjä, joita Mondo Svart aikoo viedä maailmalle seuraavaksi, ovat Matti Rag Paanasen Horoscope (1973) ja Eero Koivistoisen ääriharvinainen esikoissingle Jappa (1967). Pulkki sanoo, että valtavia suunnitelmia Mondo Svartin kohdalla ei tehdä, vaan julkaisujono pidetään verrattain lyhyenä, vain muutaman nimikkeen mittaisena.
Virtasen levy ilmestyy 27. marraskuuta, kuten myös argentiinalaisten Ave Rockin ja Cueron kakkoslevyt. Molempien psykedeelisten hard- ja bluesrock-bändien debyyttialbumit Mondo Svart on julkaissut jo aiemmin. Toistaiseksi myydyin Mondo Svartin julkaisu on ollut Guru Gurun livelevy Essen 1970, jonka painos meni loppuun. Myös yllä mainittu The World of Children on käymässä vähiin.
”Pääsääntöisesti nämä ovat vain 500 kappaleen painoksia, ja kaikki nämä ovat tasaisen hyvin myyneet. En usko, että näitä alekoreihin päätyy.”
