”Tulevaisuus – pilalla, nostalgia – pilalla, nykyhetki on pilalla
Pelkkää paskaa tilalla
Nuoriso on pilalla, vanhukset on pihalla, väestönrakenne on pilalla
Pelkkää paskaa tilalla”
– DJ Ibusal, Pilalla
Levy-yhtiön sätkynukkeja. Surkeita muusikoita. Huonoa esimerkkiä nuorisolle. Pelkkää meteliä.
UMK-kisa oli ja meni. Linda Lampenius ja Pete Parkkonen ottivat ylivoimaisen voiton. Kisan lopputuloksesta ei missään vaiheessa ollut epäselvyyttä.
Suurimmat otsikot vedettiin väliaikashow’sta. Sonja Lumme esitti väliaikanumerona Eläköön elämä -viisukappaleensa vuodelta 1985. Toisessa väliaikashow’ssa esiintyivät tämän hetken kuumimmat ja suosituimmat artistit Turistin johdolla. Turistin Kui paljon -kappaleen remix-versioinnissa olivat mukana Averagekidluke, Ares sekä Elastinen.
Kommentointi esityksistä oli juuri sellaista, mitä saattoi odottaa. Sonja Lumme oli sitä oikeaa musiikkia, Kui paljon ei. Eihän ne osaa edes laulaa tai räpätä. Kuka tällaista kuuntelee? Kyllä ennen oli parempaa musiikkia, pelkkää paskaa tilalla. Levy-yhtiön sätkynukkeja. Surkeita muusikoita. Huonoa esimerkkiä nuorisolle. Pelkkää meteliä.
60-luvulla rock oli silkkaa syntiä. 70-luvulla disco oli pelkkää hedonismia. 80-luvulla metalli ja punk olivat meteliä, näistä jälkimmäinen soittotaidottomien sellaista. 90-luvulla eurodancessa painettiin nappulaa ja musiikki tuli itsestään. Suomirapille naurettiin vuosien ajan. 2000-luvulla emo oli laskelmoitua epätoivoa nuorisolle. T-Painin pinnalle nostama autotune-musiikki aiheutti sen, ettei enää tarvinnut osaa laulaa. 2010-luvulla sylkykupiksi otettiin trap-musiikki.
Ikiliikkuja on keksitty. Vanhan sukupolven pitääkin pitää uutta musiikkia metelinä. Muuten nuoriso tekee jotain väärin.
Levy-yhtiön sätkynukkeja. Surkeita muusikoita. Huonoa esimerkkiä nuorisolle. Pelkkää meteliä. Muun muassa näillä sanoilla kuvattiin erään Liverpoolista ponnistaneen nelikon kappaleita ja imagoa aikoinaan.
Katso Kui paljon -esitys alta.
