Illan kevennys, olkaa hyvä.
Teksti: Saku Schildt
Säveltäjä John Cage (1912–92) muistetaan etenkin teoksestaan 4′33″, jossa muusikko nousee lavalle ja asettautuu soittimen eteen – eikä soita mitään. Kappaleen äänimaailma koostuu ympäristön äänistä, kuten yleisön supinasta, kolahteluista ja rapinoista. Teoksen ensi-ilta vuonna 1952 on varmaan ollut hämmentävä kokemus.
Cage sävelsi edellä mainitun spektaakkelin lisäksi runsaasti muutakin ”sattumamusiikiksi” itse kutsumaansa taidetta. Alla olevassa, vuonna 2012 tallennetussa videossa pasunisti Vairis Nartišs esittää Cagen villihköä pasuunasooloteosta, mutta esitys saa erään yleisössä istuvan pikkupojan riemastumaan vähän liikaakin. Kohdassa 0:50 alkavat naurunpyrskähdykset voimistuvat aikaan 3:20 mennessä niin äänekkääksi hekotukseksi, että sekä esiintyjältä että muultakin yleisöltä pettää pokka. No hitto, onhan tuo nyt aika hassun kuuloista ja näköistä, minkäs teet.
