Oskari Onninen suuntasi keskelle Eurosonicin, tuohon Hollannin showcase-festarisuuruuden saloja. Mitä kaikkea sieltä löytyykään?
Teksti: Oskari Onninen, kuva: Valtteri Väänänen
Eurosonic, osa 0 – Kohti showcase-hulluutta
Eurosonic singahtaa täyteen vauhtiinsa aivan lähitunteina. Eilen French Films pokkasi European Border Breaker Award -palkinnon. Tänään ja huomenna ovat täysiveriset showcase-päivät. Kyseessä on Euroopan suurin ja kaunein showcase, jonka mielipuolisuudesta omaa kieltään kertoo se, että torstaille on aikataulutetu 113 eri yhtyettä. Se myös kertoo pohjatyön tärkeydestä. Kaikkea ei näe mitenkään, eikä toista mahdollisuutta todennäköisesti Groningenissa saa – toisin kuin vaikka Iceland Airwavesilla, jossa bändit soittivat festarin aikana useitakin keikkoja.
[alays teksti=”
Eniten odottamikseni artisteiksi listasin Eurosonicin omalle sivulle kotimaisen Death Hawksin, ruotsalaisen, viime vuoden vaikuttavimpiin lukeutuneen levyn tehneen Anna von Hausswolffin, Tame Impala -mies Kevin Parkerin tyttöystävän Melody’s Echo Chamberin, kovin knifeiaanisen Chvrchesin sekä norjalaisen indiepop-bändin Highasakiten. Niistä Melody’s Echo Chamber ehti harmillisesti jo perua keikkansa, mutta muut muodostavat festivaalin must-see-osaston. Highasakitea ja Hausswolffia on tosin luvassa vasta perjantaina, mikäli olen katsonut aikatauluun oikein.
Kiinnostavinta festarilla on toki se, mikä bändi vetää paikat pahiten tukkoon, eli on industryn mielestä kiinnostavin. Aiempina vuosina ainakin Lykke Lillee ja The xx:lle on kuulopuheiden pohjalta käynyt näin.
Helppo arvaus olisi helmikuun lopulla debyyttinsä julkaiseva Palma Violets – ainakin, jos brittilehdistön sanalla on painoa (seuraavasta Rumbasta voitte lukea perusteitani sille, miksei sen kuitenkaan pitäisi). Toisaalta jos etsitään vakuuttavaa ja perussimppeliä kitararockbändiä, voi French Filmsin puolesta liputtaa ilman suomilasejakin.
Death Hawks oli puolestaan festivaalin ainut yhtye, joka sai kaksi suositusta yhteistyömedioilta. Näistä toinen oli siis minun neuvoni. Toivon koko sydämestäni, että tämä realisoituisi yleisömenestykseksi, sillä olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että nykyisessä juurevuushuumassa Death Hawksille olisi olemassa erinomainen tilaus hieman Black Keysistä marginaaliin päin.
On myös helppo odottaa Chvrchesin tämäniltaiselle keikalle yleisöryntäystä. Brittiläisen syntikkapop-bändin ainut tähän asti julkaisema kappale The Mother We Share oli ruotsalaisen Kate Boyn Northern Lightsin ohella viime vuoden vaikuttavimpia syntikkapop-biisejä. Hypeä tuskin laimentaa myöskään bändin valinta BBC Sound of 2013 -longlistille.
Hämmennyin penkoessani illan bändiohjelmaa, sillä torstain ehdottomasti kiinnostavimmat ryhmät löytyvät konepuolelta. Kotimaisten ja vielä mainitsemattomien lisäksi esiin nousivat XL:n signaama ja James Blaken atmosfäärejä lainaileva Mmoths (jonka keikan todennäköisesti missaan Chvrchesin takia) ja viime vuonna ep:llään ja irtobiiseillään vakuuttanut lontoolainen Kwes.
Aikataulu on tässä vaiheessa vielä löysä ja täynnä pelivaraa. Eurosonicissa on todellakin kyse suorittamisesta ja juoksemisesta. Todennäköisesti kaikensorttiset sosiaaliset toimenpiteet ohjailevat nekin suuntaan tai toiseen. Minuuttien tarkkuudella kipittäminen veisi hermot ja varmasti saisi aikataulun myös sortumaan jossain vaiheessa.
Mikäli langattomat verkot ovat suosiollisia ja avoimia, aion twiitata parhaani mukaan paikan päältä taajuudella @oskarionninen. Nyt Hollantiin, tuohon tasa-arvon ihmemaahan. Kuunnelkaa te sillä välin Chvrchesia.
