Artikkeli on julkaistu Rumbassa 1/15.
At the Hollow
The Hollow -nimellä aloittanut helsinkiläistrio sai uralleen lentävän lähdön tehdessään marraskuussa sopimuksen Spinefarmin kanssa. Bändin soittajat eivät ole mitään aloittelijoita: laulaja-kitaristi Kalle Koolla on kokemusta jo 1990-luvun puolivälissä hämmentäneestä Aseascandiators-grungebändistä sekä monista muista yhtyeistä.
Jäsenten taustoista ja Spinefarmista huolimatta At the Hollow ei ole metallibändi lainkaan. Pikemminkin jousella soittavan kontrabasistin Juho Martikaisen ja patarumpuja takovan perkussionistin Risto Järvelinin täydentämän trion sointia voisi kuvailla avainsanoilla ”elokuvallinen”, ”orkestraalinen”, ”dramaattinen” ja ”postpunk”. Yhtymäkohtia voi halutessaan löytää vaikkapa The Curesta, Smashing Pumpkinsista ja Placebosta. At the Hollow’n debyttilevy What I Hold Most Dear ilmestyi 13. helmikuuta.
www.facebook.com/atthehollowofficial
Samat nimet
Kepeästi rullaavan ja indiehenkisen suomirockin ystävät ovat saaneet jälleen uuden potentiaalisen suosikin. Helsinkiläinen Samat nimet aloitti soittamalla rautalanka-covereita nimellä Julius Karlsson & Samat nimet, mutta kun otsikosta putosi kitaristin nimi, putosi musiikista rautalanka. Yhtyeen sointi hioutui samalla nykytyyliin, joka kumartaa 1980-luvun sofistikoituneemman laidan suomirockille.
Tammikuussa julkaistun Älä yritä mitään -esikoislevyn puhtoisissa kitarasoundeissa on toki vielä kaikuja rautalangasta, ja sävellyksissä kuuluu vuosikymmenten takainen iskelmä. Solisti Julius Nevanlinnan laulanta on rauhallista, mutta toisaalta hän eläytyy sanoihin joskus tarpeettomankin paljon.
Samoille nimille ennustaa silti suunnilleen samaa kuin Pimeydelle kolme vuotta sitten tai Saijaa saijaalle viime vuonna: vahvaa diggaristatusta, joka pikkuhiljaa kasvaa kohti suurempaa suosiota. Ainakin mikäli uuden suomirockin trendi jatkaa voittokulkuaan.
Van Dammes
Van Dammes luottaa suoraviivaisen punkpop-kaahauksen ja rosoisten garage-riffien tenhoon. Soitossa kuuluu kokemus – tämä ei ole ihme, kun ottaa huomioon, että Van Dammeista kolme (basisti Ilkka Hildén, laulaja Markus Kujawa ja kitaristi Juho Talja) on soittanut kolme levyä julkaisseessa Wiidakossa. Nelikon täydentää rumpali Jussi Roine.
Syksyllä 2014 ilmestynyt neljän biisin debyytti-ep noteerattiin niin Radio Helsingissä kuin YleX-kanavan erikoisohjelmissakin. Vuoden 2015 alussa Van Dammes kiinitettiin Vild-levymerkille, jonka kautta se julkaisi Vesna (Flash in the Night) -singlen.
Tämä vuosi näyttänee, kuinka pitkälle Van Dammesin takiaisen lailla tarttuva purkkapunkpop ja nössöhuumoria viljelelvät sanoitukset kantavat. Noin puolentoista minuutin vallaton kaahausrock ei ole varsinaisesti mitään albumimusiikkia, joten odottakaamme Van Dammesilta vaikka lisää tasokkaita ep-julkaisuja.
www.facebook.com/vandammesmusic
Lasten hautausmaa
Aapeli Kissala ja Antipatia julkaisi vuonna 1981 Lasten hautausmaa -nimisen kappaleen Propaganda-levymerkin 7-tuumaisella kokoelma-ep:llä. Vuonna 2013 Svart Records julkaisi tuon levyn uudestaan. Vertauskuvallinen ympyrä sulkeutui, kun seuraavan vuoden joulukuussa Svartilta ilmestyi Lasten hautausmaa -nimisen duon esikois-ep.
Nimeään myöten Suomi-synkistelyn vahvaan jatkumoon istuvaa kouvolalaiskaksikkoa on verrattu Mana manaan ja Noitalinna huraahan. Lasten hautausmaan jäsenet Kristiina Vaara ja Tuomo Mannonen ovat aiemmin vaikuttaneet muun muassa Kivesveto Go Gossa ja A. Takalo & Takavaloissa.
Viiden kappaleen esikois-ep on saanut suitsutusta muun muassa Soundissa ja Rumban printtiversion levysivulla. Kymppituumainen vinyyliversio tuosta julkaisusta tuli kauppoihin tammikuussa, mutta Lasten hautausmaan täysimittaista albumiakaan ei tarvitse odottaa tätä kevättä pidemmälle.
www.facebook.com/lastenhautausmaa
XES
Jukka Nousiaisen Jukka & Jytämimmit -yhtyeen basisti Mara esiintyy toisessa yhtyeessään XESissä salamyhkäisesti nimellä S. Loogisesti kahden muun tamperelaisesyhtyeessä vaikuttavan naishenkilön, kitaristi-laulajan ja saksofonistin nimimerkit ovat E ja X.
Toistaiseksi mitään äänitettyä musiikkia julkaisemattoman trion musiikki nojaa likaisesti rullaavaan New Yorkin funkrockiin ja 1980-luvun alun no waveen. Jos XESin musiikki ei varsinaisesti Jytämimmeiltä kuulostakaan, hengenheimolaisuutta löytyy asenteesta. Soitolla ei briljeerata, vaan musiikkia ohjaa hauskanpito sekä vaaran ja hulluuden tunne. Solisti S:n paikoin raivokkaaksi huutolauluksi yltyvä ilmaisu on se maailmankuulu kirsikka kakun päällä.
Päivitetty 23.2.: Van Dammesin rumpalin nimi korjattu.