Rumbassa on läpi vuosikymmenten hallittu rajuhkojen kielikuvien käyttö. Madonnan albumi Like a Prayer arvioitiin numerossa 7/89.
Teksti: Saku Schildt
Madonnan Like a Prayer oli biisi, joka Bret Easton Ellisin Amerikan Psyko -romaanissa kiteytti koko 1980-luvun. ”Life is a mystery, everyone must stand alone” kuuli kirjan mielisairas päähenkilö Patrick Bateman radion pauhaavan kaikkialla. Tämä kuvaa onnistuneesti paitsi juppivuosikymmenen yksilökeskeistä ilmapiiriä myös Madonnan hittisinglen menestystä ja merkittävyyttä.
Ei siis ihme, että albumi sai Rumbankin kriitikolta suopean vastaanoton – etenkin jos vertaa vuonna 1984 julkaistun Like a Virginin kalseaan arvioon. Tekstin alussa on myös kiteytetty vallan hienosti poptähden kokonaisvaltaisuuden laki: musiikki ja levyt ovat vain yksi osa ilmiötä, jonka muita osasia ovat esimerkiksi seurapiirielämä, muoti, imago ja artistiin liitetyt juorut. Tästähän on taas viime aikoina saatu vääntää, kun tasaisin väliajoin nousee pinnalle kysymys, miksi levyarvioissa tai haastatteluissa ei keskitytä pelkästään musiikkiin.
