”Pienimuotoiset tekstit eivät sorru mihinkään typerään selittelyyn vaan painottuvat vapaahenkiseen arkirunollisuuteen. Pääsisällön siemenet kylvetään rivien väleihin kasvamaan ihmisten mielissä uutta, suurempaa ja ennenkaikkea laajempaa”, kirjoittaa Markku Halme arviossaan.
Teksti: Markku Halme
Dave Lindholm: Ken elää, ken näkee. Ken B.
TUM
Paluu vuosikymmenten taakse.
Pitkästä aikaa suomen kieleen palatessaan Dave ottaa henkistä yhteyttä levytysuransa alkuvaiheen minäänsä. Kun Daven kitarointia ja ajoittaista koskettimien hivelyä tukevat vain basisti Hannu Kilkki ja rumpali Kuja Salmi, muokkautuu akustishenkisen soitannan moodi sopivan avaraksi olematta silti hengeltään tai muodoltaan karu.
Pienimuotoiset tekstit eivät sorru mihinkään typerään selittelyyn vaan painottuvat vapaahenkiseen arkirunollisuuteen. Pääsisällön siemenet kylvetään rivien väleihin kasvamaan ihmisten mielissä uutta, suurempaa ja ennenkaikkea laajempaa. Niitä ei ole tehty tarkoittamaan mitään tiettyä asiaa vaan pikemminkin kaikkea mahdollista, mitä ihmisten mieliin sattuu juolahtamaan.
Levy on upea puolen tunnin iltasatu. Yhdeksää noin kahden ja puolen minuutin balladia seuraa kerrassaan täydellinen yhdeksänminuuttinen tuutulaulu Nukuttaa. Sen alun laulanta suggeroi kuulijan mielen väsytilaan, mistä urku ja kitara sanatta johdattelevat unimaailmalliseen sfaaristöön. Tähän on helppoa ja hienoa nukahtaa.
Arvio on julkaistu Rumbassa 12/13.