Tuukka Hämäläinen liputtaa jälleen suomalaisen tekstitystaidon puolesta. Hyvä!
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Kaiku
”Syyskuu, syykuu, minne hänet veit”, lauloi Hector, mutta nyt katsotaan lähemmin kahta biisiä tämän syyskuun soundtrackilta.
Samuli Putro: Arktiseen limboon
san. Samuli Putro (Tavalliset hautajaiset, 2012)
Näin me marssimme arktiseen limboon
Ja taivutamme polviamme
Kevät koittaa ja pian on lääkkeet loppu
Hurmio ja hankaluudet
Erokirjeet ja vihaiset linnut
Natsikorttitalon sameat yöt
Ajan virrassa jaetun kansan murheet
Ja sukupolvikokemukset
Arktiseen limboon jatkaa Samuli Putron suomalaisaiheisten kappaleiden jatkumoa Helismaan jalanjäljissä. Arktiseen limboon on kuitenkin lyyrisesti kunnianhimoisempi ja vertauskuvallisempi kuin monet muut vastaavissa tunnelmissa liikkuvat kappaleet.
Kyse ei kuitenkaan ole hempeästä kansallisromantiikasta, vaan Putron näkökulma on varsin raadollinen. Säkeistöissä on väkivaltaa, kiusaamista ja mielenterveysongelmia. Niistä on Suomen kansa tehty.
Mä tiedän yhden jätkän, joka alkoi pelätä
Liikkumista keskustassa iltapäivällä
Kun räkyttävät koltiaiset kadun kulmalla
Huutelivat hinttaria ja umpihomoa
Putro muodostaa uusia kielikuvia kuten ”natsikorttitalo” ja ”sosialisoitunut datapreeria”, jotka ovat monimerkityksisyydessään herkullisia. Natsikortti on viuhunut mediassa tiuhaan esimerkiksi perussuomalaisten kohdalla – ja mitäs sille korttitalolle yleensä lopulta käykään? Mediaa itseään Putro kuvaa ”sosialisoituneeksi datapreeriaksi”, mikä on tolkuttoman osuva vertauskuva uutisoinnin, lööppien ja sosiaalisen median muodostamasta hirviöstä.
Lieksalainen juippi mietti onko maalaista
Pisti sitä pataan tossa viikonloppuna
Riemuansa levitteli kautta median
Sosiaalisoituneen datapreerian
Ja kahden päivän kuluttua torin reunalla
Nuori nainen seisoo ilman hammasrautoja
Näkee jätkän huppupäisen tulta pyytävän
Kajastus on läsnä, silti värähtelee hän
ja poistuu
(Kuten tavallista, Putron levyllä ei ole painettua sanoitusvihkoa, joten en ota vastuuta säkeiden kirjaimellisesta oikeellisuudesta.)
The Killers: Runaways
san. Brandon Flowers (?) (Battle Born, 2012)
The Killersin keulakuva Brandon Flowersia ei ole juuri liputettu sanoittajana, mikä on sääli, sillä yhtyeellä on todella kekseliäitä ja rytmisesti näppäriä tekstejä. Esimerkiksi Spaceman, Sam’s Town ja When We Were Young ovat aivan mainioita sanoituksia.
Valitettavasti tuore single Runaways ei kuulu tähän joukkoon.
Blonde hair blowin’ in the summer wind
A blue-eyed girl playing in the sand
I’d been on a trail for a little while
But that was the night that she broke down and held my hand
The teenage rush, she said, ’maybe I’ll just runaway, we got time’
Well that ain’t much…
We can’t wait ’til tomorrow
You gotta know that this is real, baby why you wanna fight it?
It’s the one thing you can choose, oh!
Runawaysin suurin ongelma on, ettei siinä ole mitään omaperäistä. Pikkukaupunkien teiniromanssit on kuultu jo niin moneen kertaan, että mukana pitäisi kulkea jotakin tulkinnanvaraisuutta tai kielellistä temppuilua, että kappale erottuisi massasta. Mitään ”he doesn’t look a thing like Jesus” -säkeen kaltaista omalaatuisuutta tältä kappaleelta on turha odottaa.
We got engaged on a Friday night
I swore on the head of our unborn child that I could take care of the three of us
But I got the tendency to slip when the nights get wild.
It’s in my blood
She says she might just runaway somewhere else, some place good
Erityisen harmillisen tästä tulevan Battle Born -albumin ensimmäisestä singlestä tekee se, että sävellys on hyvä ja nostattava, mutta sanoitus ei pysty samaan. Ainoa mielenkiintoinen temppu on ”runaway”-sanan kaksinaisuus: päähenkilö ja vaimo ovat molemmat ”karkulaisia”, mutta lopulta mies ei aio päästää naista karkaamaan itseltään. Ajatuksessa piilee jo kiinnostavuuden siemen, mutta sillä ei pitkälle pötkitä.
We can’t wait ’til tomorrow
No we’re caught up in the appeal, baby why you wanna hide it?
It’s the last thing on my mind
(Why you wanna hide it?)
I turn the engine over and my body just comes alive and we all just runaway
I knew that when I met you, I’m not gonna let you runaway
I knew that when I held you, I wasn’t lettin go, no no no!
Ei voi kuin toivoa, että 18. syyskuuta ilmestyvä Battle Born yllättäisi positiivisesti.