Rumba CMX:n harvinaisuuskeikalla – Lue tästä spoilerivapaa arvio ennen Helsingin ja Lahden konsertteja

CMX avasi eilen minikiertueensa, joka kulkee nimellä ”Kuljettuja teitä – harvoin kuultuja lauluja”. Tämä lupaus piti tosiaan paikkansa Tampereen Klubilla, joka olikin yhtyeen innokkaiden fanien ansiosta loppuunmyyty. Tänään on vuorossa Helsingin Tavastia ja lauantaina vielä Möysän Musaklubi Lahdessa, joista vain jälkimmäiseen on lippuja jäljellä.

(Huomio: Koska Helsingin ja Lahden keikat ovat vielä edessä, eikä moni fani halua jännitystään pilattavan biisipaljastuksilla, en tässä arviossa poikkeuksellisesti mainitse nimeltä yhtäkään settiin sisältyvää kappaletta.)

CMX avasi keikan rytinällä yhdeksän pintaan ja veteraaniyhtye jaksoi porskuttaa lähemmäs kaksi tuntia. Tunnelma oli vapautuneempi kuin monilla aiemmilla keikoilla, ja nokkamies A. W. Yrjänä jutteli kappaleiden väleissä niitä näitä. Vaikka solisti pitää ilmeisesti itseään huonona välispiikkaajana, olivat hänen laulujen taustoista kertomansa tarinat ja nippelitiedot oikeasti kiinnostavia. Veikkaan, että juuri harvinaisuuskeikalla paikalla onkin lähinnä yleisöä, jota kiinnostaa kuulla myös biisien taustoista. Tällaisia spiikkejä voisi harrastaa enemmänkin.

Pitkä settilista oli raskaamman puoleinen ja täynnä todellakin melkoisia yllätyksiä. Vaikka olin aiemmin nähnyt yhtyeen jo 31 kertaa (edellisen 12 vuoden aikana), oli setissä monia biisejä, joita en ole koskaan kuullut konserteissa – ja aiemmin kuulluistakin vain muutaman olin kuullut useammin kuin kerran. Eräs kappale oli Yrjänän mukaan soitettu viimeksi 23 vuotta sitten, ja Yrjänä ja kitaristi Janne Halmkrona olivat erimielisiä siitä, oliko erästä muuta kappaletta soitettu koskaan livenä. (Biisin jälkeen yleisöstä huudeltiin, että olihan se kyllä soitettu.)

Keikka oli todellista ”fan service” -toimintaa vanhoista hardcore-repäisyistä aina progempiin biisivalintoihin ja b-puoliin. Hyvin rakennetun setin ei kuvittelisi kuitenkaan olevan aivan tuskallinen kokemus myöskään satunnaiskuulijalle, vaikka radiosoittoa saaneita biisejä yhtye soittikin kuiten hyvin vähän.

CMX ehti tänä vuonna jo 30 vuoden ikään, mutta yhtye ei osoita väsymisen merkkejä. Vasta pari vuotta bändissä soittanut rumpali Olli-Matti Wahlström on takonut keikkailmaisuun, minkä veikkaisin heijastuvan myös biisivalinnoissa.

Kuljettuja teitä -konsertti oli juuri sitä, mitä usein yhtyeen keikoilla käyvät fanit olivat toivoneetkin. Kaipaamaan jäätiin yhtyeen rauhallisempia, herkempiä kappaleita, mutta niitä kuullaan keikoilla toki muutenkin vähemmän. Eräässä loistavassa kappaleessa väliosan laulujen tuleminen nauhalta oli aavistuksen ontuva valinta. Olisi voinut jopa toimia paremmin, jos koko väliosa olisi jätetty instrumentaaliksi.

Yhtä kaikki tunnelma keikalla oli erinomainen ja ainakin etualalla yleisö osasi suvereenisti sanat kaikkiin kappaleisiin. Se jos mikä todistaa, että CMX voi huoletta lisätä settiin myös vähemmän soitettuja biisejä. Yrjänällä itsellään teki parissa kappaleessa tiukkaa muistaa kaikki säkeet, mutta mitäs sitä pienistä. Myös soundi oli omalla kohdallani aika karkea ja osa laulusta hukkui välillä kitaroihin, mutta lieköhän siitä varaa valittaa jos haluaa välttämättä sijoittua eturivin tuntumaan. Miksaus on kuitenkin yleensä parhaimmillaan salin keskivaiheilla.

Nyt konserttia ja settilistaa muistellessa olen helkkarin tyytyväinen, että olen tänään menossa kokemaan koko homman uudelleen Tavastialle. Olen lisäksi varma, ettei yksikään CMX-fani tule pettymään näihin keikkoihin.

Lisää luettavaa