30 keikkaa eikä vielä edes ketuta – Fanin perspektiivi CMX:n konserttiin

Sanoitusblogia Rumbaan kirjoittava ja CMX:n Kysy-palstasta kirjan toimittanut Tuukka Hämäläinen piipahti Helsingin Virgin Oilissa katsomassa, vieläkö kolmikirjaiminen dinosaurus on voimissaan.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Marek Sabogal.

CMX
Virgin Oil, Helsinki
31.3.2013

Jos fanitus on positiivista hulluutta, CMX-fanius on jokin erityinen maanisdepressiivinen mielenhäiriö. Synkkää musiikkia, hallittua meteliä, riemullista raivoa ja tiivis fanikunta, joka jaksaa huutaa samoja kertosäkeitä naama punaisena – vaikka tekstit ovat arvoituksellisempia kuin modaalilooginen päättely.

Tässä mielessä Virgin Oilin -keikka oli CMX:ää väkevimmillään. Yleisö tiesi mitä odottaa ja sai mitä tilasi. Settilista oli yhdistelmä keikkaklassikoita, hittejä ja uuden levyn materiaalia. Intronauha, jolla luettiin Aleksis Kiven Seitsemää veljestä, ei ollut niitä yhtyeen parhaita, mutta hauska kumminkin.

CMX oli vedossa, vaikka soundi Virginissä on aina hirveä. Kaikki instrumentit kuuluivat kuin pahvilaatikosta paitsi laulu, joka kuului paikoin liiankin raakana. Kaikki A. W. Yrjänän sanojen unohtelut ja nuotin vierestä laulamiset erottuivat selkeästi.

CMX:n kirjavahko yleisö ulottui hc-faneista tanssi-intoisiin viikonlopunviettäjiin. Pääsisäispyhien vuoksi jälkimmäistä, humalaista porukkaa oli tavallista enemmän. Joku känninen toikkaroija yritti kiivetä lavallekin, ja Mattia jaksettiin huudella tavallistakin enemmän. (CMX-keikkojen Matti-huutelijat on täydellinen esimerkki siitä, miksei huumorikappaleita kannata levyttää.)

Avauskappaleena uuden levyn nimikkobiisi Seitsentahokas alkoi turhan hitaasti, mutta Aivosähköä ja aivan liian harvoin kuultu Iskusävelmä polkaisivat keikan liikkeelle. Muutama biisi oli muuttunut Tavastian keikan (2.3.2013) jälkeen, mutta tavanomaiset keikkahitit Ainomieli, Elokuun kruunu ja Rautakantele mahtuivat tietysti settiin.

Uudesta materiaalista kiistatta parhaana live-kappaleena erottuu Me tulemme kaikkialta – dynaaminen, energinen, rockaava, muttei kuitenkaan liian suoraviivainen. Harmi, ettei avauskappale Valoruumis mahtunut mukaan, siinä on samaa energiaa ja ärjymistä. Hitaampi ja pidempi Kusimyrsky taas hämmensi pop-kaavoihin kangistunutta yleisöä pitkällä väliosallaan.

Pakollisina encoreina Kultanaamio ja tietenkin Palvelemaan konetta. Olen todistanut 30 CMX:n keikkaa ja täten kuullut Palvelemaan konetta 30 kertaa. Vaikka rock-yleisö jaksaa yleensä kertosäettä hoilottaa, olen kuullut kappaleen toistuvasta soittamisesta pelkkiä valituksia. Palvelemaan konetta on vähän niin kuin Ruoste – menee albumilla, mutta lässähtää yksinään.

Virgin Oilin -keikka ei tietenkään ollut CMX:n paras konsertti, muttei varmasti huonoinkaan. Uusi rumpali Olli-Matti Wahlström on takonut yhtyeen senioreihin uutta virtaa, ja nykyään Timo Rasiokin soittaa voittopuolisesti yleisöön päin.

CMX on takuuvarma livebändi, mutta useiden keikkojen jälkeen settilistojen yllätyksettömyys ja pakolliset kuviot väsyttävät. Ikävällä muistelemme Talvikuningas-albumin kiertuetta vuonna 2007, kun settilistaan mahtui monipuolisia ja progempia vetoja.

CMX Virgin Oilissa:

1. Seitsentahokas
2. Aivosähköä
3. Iskusävelmä
4. Etuvartio
5. Ainomieli
6. Pimeä maa
7. Surunmurhaaja
8. En tahdo nähdä enää yhtään alastonta
9. Elokuun kruunu
10. Suljettu astia
11. Luotisuora
12. Sillanrakentaja
13. Kirosäkeet
14. Meidän syntimme
15. Me tulemme kaikkialta
16. Kappaleina
17. Rautakantele
18. Kusimyrsky

19. Kultanaamio
20. Palvelemaan konetta