”Le Noise on keskiverto Young-levy, mutta silti hänen kiinnostavimpia 2000-luvun aikaansaannoksiaan”, kirjoittaa Tomi Nordlund arviossaan.
Teksti: Tomi Nordlund, kuva: Andrea Barmanti / Wikimedia Commons
Neil Young
Le Noise
Reprise
64-vuotiaalla Neil Youngilla riittää vielä eläkeikäisenäkin paloa kokeilla uutta. Uudella levyllään mies luottaa vain särökitaraan, Daniel Lanoisiin ja tietysti itseensä.
Sekä tuottajaan että valittuun tyylisuuntaan viittaava Le Noise on tasapaksua garagerockia tarjoilleen Fork in the Roadin (2009) jälkeen selkeä ryhtiliike Youngin myöhäisuralla. Le Noise lienee myös ensimmäinen Young-levy, jonka ruotimiseen on uhrattu urakalla Facebook-statuksia.
Alun perin levyn piti olla akustinen, mutta Lanoisin ja Youngin aivoitusten tuloksena siitä syntyikin luomusti soiva säröeepos. Äänessä on periaatteessa vain mies kitaroineen, mutta Bob Dylan- ja U2-tuotannoistaan kuulun Lanoisin kaikujen, efektikerrosten ja kakofonian viljely tekee albumista pelkistettyä sooloa muhkeamman kuuntelukokemuksen.
Vaikka metodi on kiintoisa ja uskaliaskin, ei Youngin voi silti sanoa hypänneen kovin kauas omalta mukavuusalueeltaan. Mies on aina ollut perso äänekkyydelle, jota hän tarjoili muhkean rautaisannoksen avantgardistiseen melusaasteeseen kallistuneella Arc-livelevyllä (1991). Crazy Horse ei tosin meuhkaa enää mukana.
Sotaa ja kuolemaa ruotivan Le Noisen soundikonsepti toimii, mutta jotain olennaista puuttuu. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta levy ei yksinkertaisesti tarjoa niin hyviä sävellyksiä, että sen parissa voisi kokea mitään poikkeuksellista. Youngin laatustandardeilla mitattuna kyse on melko keskinkertaisista lauluista. Tieto siitä, että kappaleet on äänitetty täydenkuun aikaan, ei tee niistä yhtään sykähdyttävämpiä.
Parhaiten kitarat murisevat ykkösbiisissä Walk with Me, jonka kruunaa Youngin delayllä käsitelty vimmainen laulu. Myös levyn ensimmäisenä maistiaisena tarjoiltu Angry World on hölmöstä tekstistään huolimatta vangitseva. Jylhän albumin akustiset kappaleet Love and War ja Peaceful Valley Boulevard tuovat tarvittavaa happea melusaasteen keskelle. Oivasti levylle istuvan Hitchhikerin Young on tiettävästi säveltänyt jo 1970-luvulla.
Le Noise on keskiverto Young-levy, mutta silti hänen kiinnostavimpia 2000-luvun aikaansaannoksiaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 14/10