Teoston tuore tiedote havainnollistaa, miten paljon tärkeämpiä radio, TV ja muut perinteiset mediat ovat muusikolle digimyyntiin ja streamauspalveluihin verrattuna, ainakin tienestien kannalta. Markus Hilden valaisee asiaa tarkemmin.
Teksti: Markus Hilden, kuva: Warner
Teoston perjantaina julkaisema tiedote kertoi, että se keräsi viime vuonna kotimaasta korvauksia musiikin käytöstä yhteensä 45,3 miljoonaa euroa. Tämä on 5,8 prosenttia enemmän kuin edellisvuotena.
Tiedote todistaa sen, minkä jokainen ihminen on voinut omin silmin ja korvin havaita: musiikin käyttö ja sen kuluttaminen on suositumpaa kuin koskaan. En tosin itse pidä kuluttaa-verbistä tässä yhteydessä, mutta menköön.
Toimintakulujen vähennyksen jälkeen summasta tilitetään 86,9 prosenttia eli 39,4 miljoonaa euroa säveltäjille, sanoittajille, sovittajille ja kustantajille. Heidän yhteisillä päätöksillään tilityksestä käytetään suomalaisen musiikin edistämiseen 6,7 prosenttia eli 2,6 miljoonaa euroa.
Ei euromääräisesti kovin isoja summia, mutta maamme on pieni.
”Vuosi 2011 oli maailmassa ja Suomessakin talouslukujen valossa vaikea. Teostossa mennyt vuosi oli kuitenkin taloudellisesti tyydyttävä. Musiikki soi vaikeinakin aikoina”, Teoston toimitusjohtaja Katri Sipilä sanoo tiedotteessa.
En ymmärrä, miten taloussuhdanteet voisivat vaikuttaa tuohon mystiseen musiikin kuluttamiseen. Varsinkin, kun samassa tiedoksiannossa kerrotaan, että oikeastaan kaikki korvausten piiriin kuuluvat osa-alueet kasvattivat euromääräistä osuuttaan. Ainoastaan klubien, tanssipaikkojen ja muiden pienempien elävän musiikin esityspaikkojen Teostolle maksamat korvaukset vähenivät.
Tiedotteen kiinnostavin informaatio onkin sujautettu aivan loppuun: ”Muilta järjestöiltä tuloutui tilitettäväksi Teoston oikeudenomistajille noin 8 miljoonaa euroa. Suurin erä oli 4,6 miljoonaa Nordisk Copyright Bureau NCB:ltä suomalaisen musiikin tallentamisesta muun muassa äänitteille ja elokuviin sekä esityksistä kansainvälisissä online-palveluissa. Esimerkiksi korvaukset Spotifyn kuuntelusta ja iTunesin latauksista tulivat suomalaisille musiikintekijöille tätä kautta.”
Eli siis Spotifysta ja iTunesista irtosi suomalaisille musiikintekijöille ainoastaan rippeitä, yhteensä korkeintaan muutama miljoona.
Tämä osoittaa raadollisesti paitsi sen, että nettistriimauksista ei kukaan saa paljon rahaa, niin myös sen, miksi radio ja televisio ovat Teoston ja musiikintekijöiden lempilapsia. Radiohitti on merkittävästi parempi tulonlähde kuin Spotifyn ja myyntilistojen kärkisijoilla keikkuva single.
Jos suomalaiset vähentäisivät radion kuuntelua nopeasti ja merkittävästi, ala joutuisi yhä suurempaan kurimukseen. Ei taitaisi 2,6 miljoonaa euroa suomalaisen musiikin edistämiseen – mitä sekin tarkoittaa – enää irrota?
Finnpanelin tutkimuksen mukaan radiota kuunneltiin viime vuonna keskimäärin kolme tuntia päivässä. Suurin osa siitä on taustahälinää esimerkiksi työpaikalla, mutta kuitenkin. Jopa kaikessa edellä olevat ruotsalaiset rakastavat Spotifytaan, mutta kuuntelevat silti radiota 129 minuuttia päivässä – radikaalisti vähemmän, mutta silti melko paljon. Hälyttävämpää on se, että radiota kuuntelevat lähinnä keski-ikäiset. Kun nykyajan nuoret varttuvat, mitä tapahtuu radiolle?
Striimausten potentiaalia ei missään nimessä kannata väheksyä. Samaisessa naapurimaassa Spotify maksaa musiikintekijöille ja levy-yhtiöille korvauksia enemmän kuin Apple tai muut digitaalista musiikkia myyvät yritykset. Ongelma vain on siinä, että pienen markkina-alueen, kuten Suomen ja suomalaisten artistien, osalta esimerkiksi Spotifyn tilitykset pysyvät näillä näkymin suhteellisen alhaisina, sillä sen toiminta on on-demand -perusteista tavoittaen pienen määrän ihmisiä kerrallaan. Joka muuta odottaa, odottaa kyllä turhaan.