Suotta unohdetut sanoittajat: Pronssisen pokaalin Tomi Sivenius

24.07.2011

Pronssinen pokaali oli (vai on?) jälkikäteen katsottuna melkoinen superyhtye: bändissä soittivat niin Jouni Hynynen, Marko Annala kuin Jari Sinkkonen. Nämä ovat nykyään tuttuja muista orkestereista, mutta mihin katosi yhtyeen ainoa vakituinen jäsen, laulaja Tomi Sivenius?

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Pronssinen Pokaali

Pronssinen pokaali oli 1990-luvun lopulla vaikuttanut yhtye, jonka jäsenistä muodostuivat myös Kotiteollisuus, Mokoma ja Monsteriser. Yhtyeen kolmella levyllä soittelivat siis vaihtelevasti muun muassa Jouni Hynynen, Marko Annala, Janne Hyrkäs, Janne Hynynen ja Jari Sinkkonen. Koko uran ajan ainoa vakituinen jäsen oli solisti Tomi Sivenius, joka myös sanotti yhtyeen kappaleet – ainakin suurimmaksi osaksi.

Minä olen mahtava uni
kaunis maalaus kalliossa
vangitun voiman vapauttaja
pehmeä patja putouksen alla
sade huuhtoo värin iholtani
paljastaa terävät kynteni
tuuli pistää minut pyörimään
varokaa pyörivää terää

”Kauniita unia” (Kuvia, 1998)

Sivenius ei ole maailman paras tai korkealentoisin sanoittaja, mutta hänen tyylissään on sellaista helppoutta ja omaperäisyyttä, jota olen todella jäänyt kaipaamaan. Miehen ääni kuulostaa Ismo Alangon ja Kalle Aholan risteytykseltä, ja sanoitukset seikkailevat Sielun Veljien ja CMX:n välimaastossa.

Hänen tuhannet rintansa odottavat vain minua
hänen tuhannet reitensä pitävät minua pinnalla
niiden sekaan tahdon sukeltaa, unohtaa kaiken turhuuden
tahdon löytää ikuisen, pysyvän rakkauden

”Kainin merkki” (Pronssinen pokaali, 1996)

Siveniukselta julkaistiin vuonna 2001 myös ainokainen soololevy Osa sinua, joka on vieläkin menevää poprockia kiinnostavilla sanoilla. Soololevyn sävy ja sovitukset olivat kevyempiä kuin Pokaalilla, vaikka sanoitukset ovatkin samaa rentouden ja individualismin kaipuuta.

Asiat joista olen lukenut
asiat joista olen kuullut
tapahtuivat jossain muualla
tapahtuvat aina liian aikaisin
hätäilijät olivat jo siellä
ja pelkäämättömät perässä
näyttivät kuinka oikein eletään
näyttivät kuinka ihmistä ryvetetään
Siis miksi kiirehtisin kun viimeiseen junaan
ehdin kuitenkin ennen yötä nukkumaan

Miksi kiirehtisin” (Osa sinua, 2001)

Vuonna 2007 Pronssinen pokaali teki lyhyen paluun keikkalavoille ja julkaisi kokoelman Leikin loppu (1995-2000). Best of ei tälläkään kertaa ole paras valinta, etenkin kun yhtyeen kaikki kolme albumia on suhteellisen helppo löytää ainakin käytettynä. Comeback-kiertueelta julkaistiin myös dvd Omilla lomilla, haku päällä (Allekirjoittaneen voi muuten bongata dvd:ltä sieltä eturivistä). Virgin Oilissa kuvattu keikka on dvd:lläkin ihan passeli, mutta sinänsä mielenkiintoisen yhtyeen ”dokumentti” on vain kiertuesekoilua.

Sivenius pitäytyy mystisenä hahmona, jolta kuullaan vain muutama lausahdus Pokaalin historiasta. Erittäin hienoa oli, että itse mestari Kauko Röyhkä pistäytyi Virginissä esittämässä yhdessä levytetyn kappaleen Puhalla lujempaa.

Tarvitsen jotain, jotain kevyempää
Tarvitsen jotain, mitä hengittää
Puhalla lujempaa, etteivät purjeet kuole

Puhalla lujempaa” (Kuvia, 1998)

Siveniuksen sanoituksellista tyyliä on epäkonkreettinen tunnetilojen kuvailu ja nyrjähtänyt maailmankatsomus: puolet miehen teksteistä voisi ymmärtää sosiaalisten mukautumispaineiden pakoiluksi. Pokaalin Hiokaa sileäksi ja soololevyn Läpinäkyvää sekä Osa sinua ovat hienoja purkauksia yksilöllisyyden puolesta, mikä vetosi itseeni teini-iässä ja vetoaa vieläkin.

Haluan olla niin kuin kaikki muutkin
rennosti vain valua niin kuin kaikki muutkin
niin kuin sinäkin voisin kai olla minäkin
Haluan saada kirkkaan mielen
rennosti vain puhua pitää puhtaan kielen
niin kuin sinäkin voisin kai olla minäkin
olla niin läpinäkyvää ettei jää jälkeäkään

”Läpinäkyvää” (Osa sinua, 2001)

Internet-lähteiden mukaan Pokaali on aktivoitunut jälleen 2009 ja yhtyeen Myspace-sivulta voi kuunnella kaksi uutta tuolloin äänitettyä kappaletta Taivuimme ja Kiila. Uudet kappaleet kuulostavat samalta PP:ltä – mikä on vain hyvä. Siveniuksen paikka olisi kaiken järjen mukaan Tavastian lavalla.

Taivuimme
ja niin alas painuimme
jonnekin unholaan
mistä ei löydä meitä kukaan

”Taivuimme”, julkaistu Myspacessa