”Yeboyahin Elovena-ep tuo pop-kulttuurin kautta inhimillistävällä katseella esiin sen, että rodullistetut ja naiset ovat ensisijaisesti ajattelevia, tuntevia, kehollisia, luovia ihmisiä, eivät valkoista yhteiskuntaa varten luotuja toisia”, kirjoittaa Inka Rantakallio.
On ihan ok pitää Jonas Brothersista, ihan ilman ironiaa, kirjoittaa Vilja Vainio.
”Mitä jos unohtaisimme hetkeksi suomalaisen pessimismin ja päättäisimme, että vuoden 2021 viisut järjestetään Helsingissä”, miettii Sara Sumelahti.
25 vuotta sitten tapahtui maailman myyttisin rock-kuolema. Se jätti jälkeensä perinnön, josta tuli globaalin pahoinvoinnin erinomaisin vientituote.
”Yle ei selvästikään halua Euroviisuihin mahdollisimman hyvin suomalaista populaarimusiikkia edustavaa kappaletta, eikä edes ylipäätään mahdollisimman hyvää kappaletta. Se on väärin, sillä biisintekijöitä ja artisteja, joita kiinnostaa yli sata miljoonaa tv-katsojaa Australiaa myöten, löytyy tästä maasta varmasti”, kirjoittaa Markus Hilden.
”Jalkapalloilija Riku Riski kieltäytyi tammikuussa lähtemästä Huuhkajien harjoitusleirille Qatariin eettisistä syistä. Missä viipyvät Euroviisujen rikuriskit?” kysyy Mervi Vuorela.
Ed on 2010-luvun teineille sama kuin Elvis 1950-luvun teineille: hieman vesitetty ja pullapoikamaiseen maitopartaan pumpattu versio afroamerikkalaisesta alkuperäisestä luuytimestä, kirjoittaa Jean Ramsay.
”Olisi pitänyt muistaa ja ymmärtää, että viimeisellä kiertueella ehtii monta kertaa Suomeen”, kirjoittaa Tami Hintikka.
Sanoman kyydissä oleville artisteille kauppa tietää pulskia aikoja, kirjoittaa Jukka Hätinen.
”Vaikka ympärillä tapahtuu häiritseviä asioita ja tunnelmassa on jotain pielessä, Guadagnino ja Yorke turruttavat jonkinlaiseen synteettiseen transsiin”, kirjoittaa Jukka Hätinen.
Heini Strand kirjoittaa Tavastialla järjestetystä Suostumus 2018 -tukikeikasta.
