Kuten koko korona-ajan on totuttu, uusin myrsky tuli yhtäkkiä ja puun takaa. Ensin nousi pieni aallokko. Keskustelu Amsterdamin Rush Hour -levykaupassa festivaaliviikon torstaina: ”Ai olet menossa Le Guess Who? -festivaalille? Toivottavasti se pystytään järjestämään.”
Siis hetkinen! Festivaali, joka alkaa samana päivän onkin vielä uhan alla koronapassista ja muista rajoituksista huolimatta? Kyllä kuulemma näin oli, netissä kun levisi huhu että Hollannin hallitus saattaisi laittaa uudet rajoitukset päälle kuin on/off-kytkimestä napsauttaen koronatilanteen pahentuessa. ”Tosin kukaanhan ei vielä tiedä mitään, mutta niin huhutaan palstoilla”, totesi Rush Hourin kauppias.
Le Guess Who? on vuosittain Hollannin Utrechtissa järjestettävä syväkuratoitu musiikkifestivaali, jota pidän oman vuosikalenterini pakollisimpana menona. Reilu sata keikkaa, osa artistien kuratoimia, ja upeat puitteet ja mainio meininki takaavat joka kerta tukun unohtumattomia musiikillisia elämyksiä. Tänä vuonna 11.–14.11. järjestetty festivaali oli järjestyksessään neljästoista ja se oli määrä toteuttaa hieman aiempaa tiiviimpänä ja 75 prosentin yleisökapasiteetilla, joka oli myyty jo hyvissä ajoin loppuun. Esiintyjien määrää oli rajoitettu aavistuksen puolenyön aukiolorajan vuoksi.
Utrechtissa torstai sujui suunnitelmien mukaan ja musiikki vyöryi eteenpäin kuin luonnonvoimana, jota ei voisi mikään pysäyttää. Keikoilla oli äärimmäisen intensiivinen tunnelma ja kaikesta aisti että tätä oli odotettu. Shannon Layn koskettava akustinen musiikki ei tarvinnut suurta show’ta, Irreversible Entanglements osoitti miten voimakasta ja tuoretta jazz voi olla 2020-luvulla, ja kuraattorinakin toiminut Phil Elverum räjäytti pankin the Microphones in 2020 -nimellä julkaistun levyn tarkalla liveversioinnilla, jonka festivaali myös tarjosi jälkikäteen vapaasti kuunneltavaksi.
Myös Le Guess Who? -perjantai lähti rullaamaan kuten pitikin, mutta illaksi oli luvassa kuulemma lehdistötilaisuus, jossa Hollannin hallitus kertoisi uusista kokoontumisrajoituksista koronalukujen hipoessa uusia ennätyksiä. Lopulta nettihuhut osoittautuivat todeksi. Perjantai-iltana ilmoitettiin, että lauantaina ravintoloiden ja tapahtumien tulisi sulkea ovensa klo 19, ja että sunnuntaina olisi mahdollista järjestää ainoastaan istumakatsomoin varustettuja tapahtumia. Siis kaikki uusiksi yön yli, kaksi kertaa!
Otaksuin oitis festivaalin ilmoittavan loppuohjelman peruutuksen ja ilmapiiri tuntui yleisesti olevan lannistunut. Huikkasin aiheesta minulle jutelleelle tuntemattomalle hollantilaismiehelle ja totesin, että ainakin ehtisin käydä sitten rauhassa päiväsaikaan levymessuilla, olihan Utrechtissa samaan aikaan Record Planet, eli eräs maailman merkittävimmistä levytapahtumista. ”Ai etkö kuullut vielä? Levymessut on ainakin peruttu.” Jahas.
Seuraavaksi kuitenkin tapahtui yllätyskäänne. Le Guess Who? tiedotti Whatsapp-kanavallaan etsivänsä mahdollisuuksia jatkaa tapahtumaa. ”Lisätietoja luvassa pian.” Ja totta tosiaan, muutaman tunnin kuluttua festivaali ilmoitti, että tapahtuma jatkuu uudella aikataululla ja järjestäjät seisoisivat sloganinsa ”celebrate the change” takana, uudistaen kaiken rajoitusten vaatimalla tavalla. Festivaalitoimisto veti todellisen kaniinin hatustaan ja seuraaville päiville ilmestyi paitsi kokonaan päivitetty aikataulu, myös uusia keikkapaikkoja, jotta mahdollisimman moni esityksistä saatiin toteutettua. Us-ko-ma-ton-ta!
Kaiken tämän keskellä festivaaliviestintä oli koko ajan positiivista ja artisteilta kantautuneiden tietojen mukaan koko tuotantotiimillä oli myös esiintyjien suuntaan erittäin positiivinen ja kannustava meininki. Vladislav Delay heitti upean audiovisuaalisen keikan klo 14 iltapäivällä ja kuten mies itse jälkikäteen totesi, ”lopulta ei oikein erottanut oliko kello kaksi päivällä vai yöllä”.
Festivaalijärjestäjien eteenpäin suuntautunut posimeining tarttui myös yleisöön ja huolimatta sunnuntaina istumapaikkojen raksaamisen myötä yhä pienentyneistä kapasiteeteista, tuntui että Le Guess Who? -fiilistä ei voisi enää mikään lannistaa. Yleisö istui rauhallisesti myös ”seisomavenueissa”, joskin Osees-keikalla porukka kuulemma villiintyi heittämään tuolit sivuun moshpitin alta. Itse en kyseistä esitystä nähnyt, jono kun oli jo ennen sen alkua turhan pitkä. Mutta pysyin festarimotossa, näin muutoksessa mahdollisuuden ja siirryin Aksak Maboulin pariin. Varsin hyvä vaihtoehto sekin.
Korona-aika on ollut sekä musiikinystäville että tapahtumajärjestäjille tuskaa. Silti, Le Guess Who? näytti että yleisöön ja artisteihin luottamalla, kaikkensa yrittämällä ja positiivisella mahdollisuuksien etsimisellä uhkakuvien alle luhistumisen sijaan voi saavuttaa paljon vaikeassakin tilanteessa. Tässä tapauksessa suoranaisen ihmeen.