Spotify on pysynyt julkisen keskustelun aiheena viikon ajan ja puhuttanut myös musiikkiympyröitä laajemmin. Neil Young veti musiikkinsa suoratoistopalvelusta ja ilmoitti syyksi maailman suosituimmassa podcastissa sen isännän Joe Roganin levittämän koronadisinformaation. Spotify vastasi kritiikkiin julkaisemalla säännöt alustalla julkaistavalle sisällölle, ja yrityksen edustaja vahvisti Rumballe sääntöjen koskevan myös musiikkia.
Medioissa julkaistuissa analyyseissä ja kolumneissa on keskitytty pääosin Spotifyn muuttuneeseen strategiaan ja vastuuseen. Monelle musiikinkuuntelijalle on tullut ainakin jonkinasteisena yllätyksenä, että musiikin suoratoistopalveluna aloittanut yritys on hakenut aggressiivisesti kasvua podcast-sisällöstä ja brändännyt itsensä musiikkipalvelusta ”audiotalouden” harjoittajaksi. Spotify haluaisi edelleen esiintyä neutraalina alustana, mutta sen rooli ja sitä myötä vastuu muuttuivat väistämättä erilaisiksi siinä vaiheessa, kun se alkoi solmia yksinoikeussopimuksia podcast-tekijöiden kanssa. Hieman mutkia suoriksi vetäen voi todeta, että Spotify on näiden podcastien, kuten The Joe Rogan Experiencen, tilaaja ja tuottaja.
Pitchforkissa julkaistussa mielipidekirjoituksessa penätään, että mediayhtiön aseman sijaan keskustelu pitäisi kääntää takaisin musiikkiin ja musiikintekijöihin. ”On masentavaa, että Spotifyn etiikka nousee julkiseksi huolenaiheeksi, kun yritys joutuu puolustamaan asemaansa verkkomediana, eikä suoratoistopalvelujen muusikoille maksaman kompensaation epäoikeudenmukaisuudesta”, Andy Cush kirjoittaa.
Meillä Rumban toimituksessa oli samankaltaisia ajatuksia. Nyt kun Spotify on huomion keskipisteenä, keskustelun soisi laajenevan myös artistien ja musiikintekijöiden oikeuksien ja korvausten suuntaan.
Spotify on markkinaosuudeltaan maailman suurin suoratoistopalvelu, ja ruotsalaislähtöisenä sen markkinaosuuden ylivoima korostuu Pohjoismaissa. Spotify tavoittaa viikoittain puolet suomalaisista. Äänitetyn musiikin tuloista Suomessa noin 90 prosenttia on suoratoistopalveluista. Niistä selkeästi isoin siivu on Spotifyn ansiota.
Ylex:n taannoisessa artikkelissa muusikko ja tuottaja Väinö Karjalainen puhui pelkäävänsä suoratoistomonopolia. Hän pohti, miten tilanteesta saisi musiikintekijöille reilumman.
”On selvää, ettei kukaan voi mennä takaisin maailmaan, jossa striimauspalveluja ei ole. Mutta nyt kun tuommoinen Pandoran lipas on avattu, miten siitä saisi järkevän?”, Karjalainen kommentoi.
Karjalainen lukeutuu uuden suomirocksukupolven avainhahmoihin mutta on edelleen kaukana valtavirtasuosion keihäänkärjestä. Kirkkaimmalta huipultakin on reagoitu. Esimerkiksi Behm on peräänkuuluttanut tunnustusta popmaailman varjoissa operoiville sankareille, jotka myös tässä suoratoistoyhtälössä jäävät keräilemään murusia: sanoittajille ja säveltäjille.
Ajattelimme, että kun kissa on nostettu pöydälle tai Pandoran lipas avattu, ei olisi vaikeuksia löytää eturivin artisteja kantamaan kortensa kekoon joko itsensä tai solidaarisuuden vuoksi. Kysyimme artisteilta kolmea asiaa: Kuinka tärkeä Spotify on tulonlähteenä? Pitäisikö nyt käynnissä olevan keskustelun momentum hyödyntää yleisesti suoratoistopalveluiden epäkohdista puhumiseen? Mitä ajattelet Spotifyn julkaisemista säännöistä sisältöä koskien?
Lähetimme toistakymmentä kommenttipyyntöä kolmen suurimman levy-yhtiön eli Universalin, Warnerin ja Sonyn artisteille sekä muutamalle indiemuusikolle. Hiljaisuus oli korviahuumaava.
Puolet tavoitelluista major-yhtiöiden artisteista kieltäytyi kommentoimasta. Toinen puolikas jätti kokonaan vastaamatta pyydettyyn ajankohtaan mennessä.
Tuomo Saikkonen oli vastanneista ainoa, jonka voidaan laskea hyötyvän taloudellisesti Spotifysta. Hänkin kaksoisroolinsa ansiosta: Mokoman kitaristina hän kertoo saavansa ”joitakin tuhansia euroja vuodessa”. Spotifyn mukaan Mokomalla on noin 80 000 kuukausittaista kuuntelijaa. Saikkonen on myös Sakara Recordsin toimitusjohtaja, ja sanoo ”ison osan” yhtiön liikevaihdosta tulevan streaming-tuloista. Hän oli myös vastanneista ainoa, jolla on edes toinen jalka major-levy-yhtiön tallissa: Sony jakelee Sakaran katalogia.
Saikkonen pitää nyt käytävää keskustelua oppimisen paikkana Spotifylle. Hän ei ole huolissaan palvelun asemasta tai linjasta.
”Yksityisen yrityksen kohdalla voimme vaikuttaa tilanteeseen helposti äänestämällä lompakoillamme. Digitaalisessa maailmassa on huomattu jo moneen kertaan, että voittamattomaltakin näyttävä valta-asema voi murentua hetkessä muutaman väärän valinnan myötä. Muitakin streaming-palveluja on olemassa, ja lauma liikahtaa tilaisuuden tullen nopeastikin. En kuitenkaan toivo selkkaukselle mitään rumaa lopputulemaa, sillä Spotify teki maksullisesta digitaalisen musiikin kuluttamisesta valtavirtaa”, hän kommentoi.
Saikkonen sanoo, ettei hänen asiantuntemuksensa riitä arvioimaan korvauksia, jotka Spotify maksaa sisällöntuottajilleen.
”Tämä on varmasti hyvä hetki puhua Spotifyn asemasta laajemminkin.”
Nyt pitäisi enää löytää ne tahot, joilla olisi asiasta sanottavaa.