Neil Young ilmoitti viime viikolla vetävänsä mittavan kataloginsa pois Spotifysta. Syyksi hän kertoi Joe Roganin podcastin, joka Youngin mukaan levittää vaarallista disinformaatiota. ”Spotify voi saada Roganin tai Youngin, ei molempia”, Young kirjoitti avoimessa kirjeessään.
Neil Young otti kantaa moraalinsa ja etiikkansa mukaan, niin kuin on vuosikymmenten saatossa tehnyt useasti. Hän myös tiesi mitä teki. Ei Spotify kääntäisi selkäänsä lippulaivatuotteelleen, maailman suosituimmalle podcastille. Rogan kun ei ole vain yksi podcastin tekijä. Spotify on tehnyt Roganin kanssa ainakin sadan miljoonan dollarin diilin yksinoikeudesta, eli käytännössä Spotify on The Joe Rogan Experiencen tilaaja ja tuottaja. Young ei halunnut olla hyödyllinen idiootti alustalla, joka tuottaa koronadenialistista sisältöä. (Podcast sisältää koronadenialistista sisältöä myös Spotifyn mukaan: palvelu ilmoitti lisäävänsä sisältövaroitukset tiettyjen jaksojen yhteyteen.)
Nopeimmat irtisanoivat Spotify-tilauksiaan. Vaihtoehtojen eettisyyttä miettimättä asiakkuus siirrettiin toiseen palveluun ja siitä ilmoitettiin mielenosoituksellista aihetunnistetta käyttäen alustoilla, joiden rooli disinformaatiolla vaikuttamisessa on oma keskustelunsa.
Deezerissä et altistu Roganille, mutta et myöskään tuo euroakaan suomalaiselle säveltäjälle: ranskalaispalvelulla ei ole voimassa olevaa lisenssisopimusta Teoston kanssa. Tidalista löytyy Neil Youngin musiikkia, mutta palvelua tutkitaan striimimäärien raportointien väärentelystä tilitysten manipuloinnin vuoksi. Ja niin edespäin.
Neil Young muistutti, että globaalin kapitalismin rattaat pyörittävät arkeamme. Voimme vaihtaa kättä, joka on taskussamme, mutta sekin kuuluu monikansalliselle voittoa tavoittelevalle yritykselle.
Miellämme edelleen Spotifyn musiikin suoratoistopalveluksi, mutta yrityksen reagointi Youngin ulostuloon sai myös kristallisoitua sen nykyistä fokusta: se on audiotalous, jossa musiikki on vain yksi tuote. Aggressiivisen kasvun haku podcast-markkinoilta miljoonien taalojen yksinoikeusdiilein on myös muuttanut Spotifyn asemaa: se ei ole enää ”vain” alusta vaan aktiivinen toimija.
Sen tuomaa vastuuta Spotify on yrittänyt väistellä, mutta eilen se julkaisi perustajansa Daniel Ekin saatesanoin säännöt palvelussa julkaistavalle sisällölle. Spotifyn edustaja vahvisti Rumballe, että nämä sisältöä koskevat linjaukset pätevät myös musiikkiin. Spotify siis sanelee, mistä kappaleet saavat tai eivät saa kertoa.
Ensimmäinen suomalainen kappale sai kokea rangaistuksen sääntörikkomuksesta. Jujun, Jontin, Mega-Ertsin ja muutaman muun salaliittoräppärin yhteisbiisi Tuku tuku poistettiin Spotifysta ilman ilmoitusta sen tekijöille. Ennen poistoa yli 80 000 kuuntelukertaa palvelussa keränneessä kappaleessa räpätään asioita, jotka jäisivät faktatsekkauksessa studion lattialle: koronaa verrataan nuhaan, pakkorokotuksia kansanmurhaan.
”Spotify kieltää alustallaan sisällön, joka tukee vaarallista virheellistä tai harhaanjohtavaa sisältöä covid-19-taudista, ja voi aiheuttaa haittaa tai muodostaa suoran uhkan terveydelle. Kun tunnistamme tällaista sisältöä, ryhdymme asianmukaisiin täytäntöönpanotoimiin”, Spotifyn edustaja perusteli Rumballe kyseisen kappaleen poistoa.
Vaikka olisinkin täysin päinvastaista mieltä Tuku tuku -kappaleen sanoitusten kanssa, tuntuu mahdottomalta ajatukselta vaatia, etteivät artistit saisi sitä ilmaista taiteensa keinoin.
Sunnuntaina julkaistuissa säännöissä kielletään myös esimerkiksi väkivallan ihannointi ja laittomien huumausaineiden ja aseiden ylistys. Mitä tämä tarkoittaa death metalille? Entä hiphopille? Haluammeko taiteelta vain faktatarkistettua sisältöä mukavista asioista?
”Yksityisomisteiset firmat saavat valita, millä keinoin tekevät voittoaan”, Neil Young kirjoitti avoimessa kirjeessään. Spotifyn audiotaloudessa eivät ainakaan taiteellisilla arvoilla.