Kommentti: Ylimielinen Flow-kolumni

Jukka Hätinen viihtyi Flow'ssa, vaikka ympärillä oli 24 999 henkeä.

Jari Lam

Musiikkikriitikoiden lempilapsi, Flow Festival, juhlittiin viikonloppuna suurempana kuin koskaan. Suvilahden ääriään myöten täyttänyt yleisömassa talloi kamelin selkää, sillä mussutusta on satanut myös ”kotijoukoilta”.

Kansan syviltä riveiltä on toki haettu klikkejä hipstereille vinoilemalla jo aiemminkin, mutta nyt ollaan päästy puitteiden haukkumisen makuun. Sinänsä ironista, sillä juuri niistä tapahtuma on tunnettu. Siis niiden hipsterien lisäksi, joita Suomen kokoisesta maasta tuntuu löytyvän helposti 25 000 per päivä.

Tämä määrä juhlijoita oli liikaa IS:n Mika Seppäselle, jonka festivaali meni pilalle henkilövahinkoja pelätessä. Toki päälavan päätäkyt saivat aikaan valtavan tungoksen ja olisin ennemminkin huolissani, jos Morrisseyn konsertissa 15 000 henkeä vetävässä jättiteltassa ei pönötettäisi miltei tappituntumassa.

Flow’n, kuten minkä tahansa muunkin festivaalin, alueeseen tutustumalla pullonkaulat oppii ennakoimaan, vaihtoehtoiset reitit löytämään ja väljemmät sopet merkkaamaan korvan taa. Jos väenpaljous ahdistaa silti, suosittelen Flow-pomo Tuomas Kallion sanoin kulkemaan vastavirtaan. Ties vaikka löytyisi uusia puhuttelevia elämyksiä – niitä Flow pystyy tarjoamaan edelleen paatuneimmillekin musaniiloille.

Pallolavan pullistelun huomasi keikalla kuin keikalla, joten jos jotain jäi näkemättä, tuskin sitä niin paljoa odotitkaan. Ennakointi ja pelisilmä saattavat toki samentua, jos mielessä on ”jatkot tai samppanjalasilliset”, kuten MTV:n Visa Högmanderilla. Hänen lauantainsa lässähti mainitulla Morrisseyn keikalla, kun hänelle selvisi – toistamiseen! – että Morrissey ei leiki Meat is Murderinsa kanssa.

Mikäli ravisteleva ja jopa ristiriitainen konserttikokonaisuus on liian sitkeä pala pureksittavaksi lauantai-iltana, helpommin tanssittavaa vaihtoehtoista ohjelmaa olisi ollut tarjolla useammallakin lavalla.

On minullakin mussutettavaa, mutta osoitan sen Helsingin kaupungin suuntaan. Sunnuntaina viimeisen festivaalipäivän haikeutta korosti alueen ulkopuolella vaanivat nostokurjet, jotka tuntuivat päivä päivältä hiipineen lähemmäksi. Jonain päivänä ne tulevat raatelemaan Flow’n kuin Morrisseyn taustavideolla konsanaan.