Tekoälyn tekemä ja esittämä joululaulu on pelottavan kehittynyt, mutta onneksi vielä hirveää kuultavaa – muusikon dystopiassa muusikkoa ei enää tarvita

Tekoäly sävelsi joululaulun
Tekoäly sävelsi joululaulun pelkän valokuvan perusteella

Aiemmin tänä syksynä musiikkimaailma ihastui ja samalla säikähti, kun tekoälyn säveltämä kappale Daddy’s Car julkaistiin. The Flow Machines -ohjelma mallinsi The Beatles -henkisen biisin, joka ihmislaululla maustettuna oli pelottavan toimiva teos.

Monilla muusikoilla nousi tästä karvat pystyyn: voiko tällainen joskus vaikuttaa meidän leipäämme?

Nyt Torontolaiset tutkijat veivät tekoälysäveltämisen astetta pidemmälle. Heidän luomansa tietokoneohjelma ei tyytynyt säveltämään, vaan myös sanoittaa ja esittää itse luomansa kappaleen. Mikä hämmentävintä, kappale syntyi vain yhdestä valokuvasta.

Tutkijat syöttivät Neural Karaokeksi kutsuttuun ohjelmaan jouluisen kuvan. Kone analysoi kuvan tunnelman ja sisällön, luoden sen perusteella sekä sävellyksen että sanat.

Tekoälyn luoma joululaulu on onneksi vielä lasten kengissä, sointukierrot ja sanat haparoivat, ja puhuvaa päätä muistuttava laulusuoritus on kuin painajaisesta. Jouluvärssyn voit kuulla tämän artikkelin lopusta.

Mutta nyt siihen illan kuumottavimpaan kummitustarinaan.

Spotify ja muut suoratoistopalvelut painottavat soittolistoissaan yhä enemmän kuuntelijan fiilistä, moodia. Kuuntelija voi yhä tarkemmin suodattaa, minkälaista musiikkia hän haluaa kuulla juuri sen hetken mielentilaansa.

Juuri tähän kasvavaan trendiin tekoäly vastaa. Neural Karaoke -projektin professori Raquel Urtasun maalaili The Guardianin haastattelussa, että tulevaisuuden suoratoistopalvelun ei tarvitsisi sisältää artisteja: kuuntelija kuvailee fiiliksensä palvelulle, ja tekoäly loihtii sen perusteella kuuntelijalle sopivan biisin. Kuten joululaulussa, kuuntelija voisi myös näyttää palvelulle valokuvan, jonka perusteella kappale tehdään.

Kukapa ei haluaisi kuulla juuri Sinulle henkilökohtaisesti tehtyä biisiä. Ja kun tekoälyteknologia yleistyy, on tämä paljon kustannustehokkaampaa kuin kalliit artistit ja sävellyspalkkiot.

Okei, musiikin lisäksi tärkeässä roolissa on itse muusikko: persoona, johon voi samaistua, jota voi ihailla, jonka kanssa voi elää ja kasvaa. Soittamista on harjoiteltu vuosikymmeniä, ja sanoitukset on sydänverellä ammennettu omista elämänkokemuksista.

Vai onko?

Tuotantoyhtiöiden muottiartisteille sanoituksia tehdään jatkuvasti perustuen laskentaan ja psykologiaan – käytetään suosittuja, tunteisiin vetoavia termejä kappaleen koskettavuuden optimoimiseksi. Tekoäly voisi pystyä samaan.

Entä keikkailu? Eihän kukaan ostaisi lippuja tietokoneohjelman jäähallikonserttiin.

Vai ostaisiko?

Japanissa tällainen on jo arkipäivää. Fiktiivinen hologrammiartisti Hatsune Miku ”esiintyy” jättiareenoilla tuhansille ihmisille, ja on ollut lämmittelijänä muun muassa Lady Gagalle. Myös tietokone voi olla samaistuttava, kiehtova muusikkopersoona.

Huojentavaa on, että muutos on hidasta. Säveltäjien ei siis vielä kannata marssia työkkärin luukulle.

On kuitenkin mahdollista, että orgaanisuudesta ja aitoudesta piittaamaton kuuntelija, joita on paljon, voi tulevaisuudessa valita, kuunteleeko hän artisteja vai tietokoneen hänelle räätälöimää musiikkia.

Tällöin musiikkirintamalle nousee uusi kilpailija, joka on halpa, ja tekniikan puitteissa loputtoman muuntautumiskykyinen.

Esimerkiksi kuinka nerokas olisi applikaatio, johon voit syöttää haluamasi tunnelman hakusanoja, ja se loihtii sinulle vaikkapa rap-biitin? Tällaiseen on paatuneenkin muusikon helppo lähteä mukaan, jolloin jo otetaan askel lähemmäs tekoälymusiikin vallankumousta.

Alla kammottava tietokoneen optimoima joululaulu from hell. Tekniikka pohjautuu aiemmin koneeseen syötettyyn tietoon joululauluista, sekä vasemmalla olevasta kuvasta poimittuun tietoon.

Bonuksena aiemmin julkaistu The Beatles -henkinen tekoälykappale Daddy’s Car. Luoja meitä auttakoot.