Helsinkiläinen Babylon Whores osoitti vajaan kymmenen vuoden aktiiviuransa aikana, että metallimusiikissa voi käsitellä salatieteitä ja esoteerisia teemoja vaikuttamatta tippaakaan lapselliselta. Tapio Ahola kuunteli Svart Recordsin hiljattain julkaiseman lp-boksin ja kertoo nyt, mistä yhtyeessä oli kysymys.
Teksti: Tapio Ahola
Lukemattomat metallibändit ovat hakeneet vuosien saatossa inspiraatiota okkultistisesta kirjallisuudesta. Babylon Whores on kuitenkin yksi niitä harvoja bändejä, joka tuntuu myös ymmärtäneen lukemansa ja osanneen soveltaa sitä käytännössä. Yhtyeen musiikki kun on siinä määrin väkevää, että sen tekemiseen on helppo kuvitella saadun apua henkimaailmasta.
Babylon Whoresin musiikissa yhdistyy tanakka riffittely laulaja Ike Vilin ainutlaatuisiin sanoituksiin, jotka kertoivat syvästä perehtyneisyydestä aiheisiinsa. Bändin levytetty tuotanto hehkuu sitä demonista alkuvoimaa, joka rockmusiikkiin kuuluu, mutta samalla se on myös täynnä älyä ja sivistystä.
Kenties vahvimmillaan Babylon Whores on kakkosalbumillaan King Fear (1999). Levy sisältää monet yhtyeen uran parhaista biiseistä, ja ne on esitetty toismaailmallisella vimmalla. King Fear on täynnä niin väkevää voimaa, että levyn kuunteleminen on melkeinpä pelottavaa.
Myös bändin kaksi muuta pitkäsoittoa, Cold Heaven (1997) ja Death of the West (2002), ovat äärimmäisen hienoja levyjä. Cold Heavenilla bändin juuret punkahtavammassa ilmaisussa yhdistyy tehokkaasti metalliseen kitaravalliin. Death of the Westin vahvuus taas on äärimmäisen tiivis tunnelma: levyltä on miltei mahdoton kuunnella vain paria biisiä taustamusiikkina, vaan se täytyy kuunnella kokonaan, keskittyen.
Jälkikäteen on helppo huomata, kuinka ainutlaatuinen yhtye Babylon Whores oli. Black metal -yhtyeistä Babylon Whores eroaa Ike Vilin melodisella laululla ja ylipäätään valtavirtaisemmalla soundillaan, ja nykypäivän occult rock -ryhmistä yhtye erottuu puolestaan sillä, että Babylon Whores oli heitä kymmenen vuotta edellä. Musiikin huikea intensiteetti taas erottaa bändin miltei kaikista muista maailman metallibändeistä.
Babylon Whores saavutti urallaan vankan kulttimaineen. Suurempaankin sukseeseen olisi ehkä ollut mahdollisuus. Bändi ei ollut musiikillisesti haastava tai luoksepääsemätön – pohjimmiltaan sen suurin vahvuus oli kuitenkin se, että se rokkasi – mutta ehkä se oli loppujen lopuksi liian ehdoton saavuttaakseen massoja. Yhtyettä, jonka uran tarttuvin kertosäe kuuluu ”Say you love satan” (King Fearin avausraita Errata Stigmata) on vaikea odottaa näkevänsä listojen kärjessä. Yhtä vaikea tuollaista yhtyettä on kuitenkin olla rakastamatta.
Bändi on viettänyt nyt hiljaiseloa yli kymmenen vuotta, eikä ole varmaa, palaako yhtye enää ikinä. Ike Vil on sittemmin kunnostautunut suomentamalla ison nipun kirjoja ja laulamalla viime vuonna hienon debyyttialbumin julkaisseessa Sleep of Monstersissa.
Babylon Whoresin levytetty tuotanto, joka löytyy kokonaisuudessaan Svart Recordsin vastikään julkaisemalta Pride of the Damned -vinyyliboksilta, kuulostaa kuitenkin edelleen harvinaisen tasokkaalta ja elinvoimaiselta.