Belle & Sebastian laulaa mielellään rakkaudesta mutta onnistuu paremmin muissa aiheissa

Yleisön pyynnöstä! Tuukka Hämäläinen tarttuu lyriikkablogissaan lukijoiden hänelle ehdottamiin aiheisiin ja syventyy ensimmäiseksi skottipoppareiden Belle & Sebastianin tuotantoon.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Tomi Palsa

Siitä asti kun olen pitänyt lyriikkablogia, on lähipiiriltä ja kauempaakin heitelty ehdotuksia artisteista, joiden tekstejä pitäisi käsitellä. Koska lyriikkablogia on jatkunut pian vuoden päivät, on hyvä aika tarttua suositeltuihin artisteihin. Ensimmäisen vuoron saa Glasgow’n indiepoppoo Belle & Sebastian.

This is just a modern rock song,
This is just a sorry lament,
We’re four boys in corduroys,
We’re not terrific but we’re competent.

This Is Just a Modern Rock Song, san. Stuart Murdoch (?) (mm. kokoelmalla Push Barman to Open Old Wounds, 2005)

Belle & Sebastianin sanoitusten käsittelystä tekee erikoista se, että biisinikkareina ovat Stuart Murdochin lisäksi toimineet ainakin toinen kitaristi Stevie Jackson ja nykyinen naissolisti Sarah Martin. Belle & Sebastianin teksteistä puhuminen on siis jokseenkin harhaanjohtavaa, vaikka valtaosa biiseistä lieneekin Murdochin käsialaa. Yhtenäinen kirjallinen tyyli kappaleilla kuitenkin on, joten ehkäpä Belle & Sebastianin voi ajatella samalla tapaa kollektiivisena tekijänä kuin yhtyeen laajemmassakin mielessä.

I know a spell
That would make you well
Write about love
It can be in any tense
But it must make sense

I know a trick
Forget that you are sick
Write about love
It can be in any form
Hand it to me in the morning

Write About Love, san. Stuart Murdoch (Write About Love, 2010)

2010 julkaistun levynsä nimen mukaisesti Belle & Sebastianin kappaleet kertovat perin usein rakkaudesta: parisuhteesta, tytöistä ja pojista, eroamisesta ja kaipauksesta. Yhtyeen kappaleita voisi luonnehtia hyvin rakennetuksi realismiksi, joka ruotii nuorten aikuisten sielunelämää. Vaikka yhtye tavoittelee ajoittain taidepopin tyyliä, pysyy meininki aina salonkikelpoisena. Write About Love ei ole ainoa Belle & Sebastianin itseensä viittaava kappale, mutta hyvältä kiteytykseltä se kuulostaa, kuten koko albumikin. Nimikkobiisissä vierailee muuten näyttelijätär Carey Mulligan, joka vakuutti laulajantaidoillaan myös 2011 valmistuneessa elokuvassa Shame.

On a beech tree rudely carved
NC loved me
Why did she do it?
Was she bored, or pushed

On a bus stop in the town
“We Rule The School”
Written for everyone to see and read

We Rule the School, san. Stuart Murdoch (Tigermilk, 1996)

Nuoruuden muistelot kuuluvat olennaisesti Belle & Sebastianin tuotantoon ja ne ovatkin parhaimmillaan sopivan kaihoisia. Mukautumispaineet ja loputon itsereflektio kuvastuvat hienosti sellaisissa kappaleissa kuin I’m a Cuckoo ja Lord Anthony.

Mutta miksi ihmeessä yhtyeellä on niin pirusti aurinkoaiheisia biisejä? Löytyy ainakin Asleep on a Sunbeam, Beyond the Sunrise, Another Sunny Day ja Song for Sunshine? On niitä muitakin metaforia ja konteksteja olemassa! Onpa sentään yksi Kuu-biisikin, ihan tasoitukseksi.

Come and dance beneath the light
And I’m trying hard to hide
Keeping the sun out of my eyes
Close them tight
And now I’m waiting for the moon to rise

Waiting for the Moon to Rise, san. Sarah Martin (Fold Your Hands Child, You Walk Like a Peasant, 2000)

Niin kuin monien muidenkin yhtyeiden kohdalla, nousevat Belle & Sebastianin tuotannosta esiin kappaleet, joiden sanoitukset jollakin tapaa poikkeavat yhtyeen normista. Yksi esimerkki tällaisesta on sota-aiheinen I Fought in a War, joka on sanoituksen ja tunnelman puolesta hyvin erikoinen Belle & Sebastianin kappaleeksi. Kappaleen minimalistinen alku on suorastaan käsinkosketeltavan kolkko ja edetessään se lähestyy tyylillisesti sota-ajan iskelmää.

I fought in a war and I left my friends behind me
To go looking for the enemy, and it wasn’t very long
Before I would stand with another boy in front of me
And a corpse that just fell into me, with the bullets flying round

And I reminded myself of the words you said when we were getting on
And I bet you’re making shells back home for a steady boy to wear
Round his neck, well it won’t hurt to think of you as if you’re waiting for
This letter to arrive because I’ll be here quite a while

I Fought in a War, san. Stuart Murdoch (Fold Your Hands Child, You Walk Like a Peasant, 2000)

Belle & Sebastianin ehdottomasti poikkeuksellisin albumi on Storytelling (2002). Levy on sävelletty alunperin soundtrackiksi indieohjaaja Todd Solondzin samannimiseen elokuvaan, joka ilmestyi vuonna 2001. Jokin meni kuitenkin vikaan, eikä mestarillinen ohjaaja sisällyttänyt yhtyeen kappaleista elokuvaansa kuin kuutisen minuuttia.

Belle & Sebastian sai tästä kuitenkin aikaan koknaisen albumin. Vaikka valtaosa raidoista on instrumentaaleja, ovat vähät sanoitukset sitäkin osuvampia. Sellaiset kappaleet kuin Black and White Unite ja I Don’t Want to Play Football kuvaavat samaa USA:n keskiluokan lähiöhelvettiä kuin Solondzin elokuvatkin. Nimikkobiisi Storytelling taas on yksi parhaita kirjoittamisesta tehtyjä sanoituksia, ja se päätyy eräänlaiseksi analyysiksi elokuvan keskeisistä teemoista.

How can you finish the tale?
Lives which have played a part
Are summarised from the very start
And episodes left out to make it all go your way
“It’s a mighty big world
Some of it I’ve seen
But mostly I’ve only heard
And stories are all fiction from their moment of birth”

You’re just a storyteller
You’re not trying to escape responsibility
If we believe you then you’re successful
But you don’t make claims of verity

Storytelling, san. Sarah Martin (Storytelling, 2002)

Storytelling-albumi sisältää myös katkelmia elokuvan kärkevistä keskusteluista, joista paras aikaansaannos on hassuttelevan musiikin päälle sommiteltu Dialogue: Mandingo Cliche. Tekstissä elokuvan sivuhahmo arvostelee toisen hahmon kirjoittamaa novellia, joka kertoo seksisuhteesta heidän tummaihoiseen opettajaansa.

It was confessional, yet dishonest. Jane pretends to be horrified by the sexuality that she in fact fetishizes. She subsumes herself to the myth of black male potency, but then doesn’t follow through. She thinks she ’respects Afro-Americans,’ she thinks they’re ’cool,’ ’exotic,’ what a notch he ’d make in her belt, but, of course, it all comes down to mandingo cliché, and he calls her on it. In classic racist tradition she demonizes, then runs for cover. But then, how could she behave otherwise? She’s just a spoiled suburban white girl with a Benneton rainbow complex. It’s just my opinion, and what do I know…

Dialogue: Mandingo Cliche, san. Todd Solondz (Storytelling, 2002)

Solondz-henkistä keskiluokan eksistentiaalista angstia löytyy muualtakin Belle & Sebastianin tuotannosta. Hyvä esimerkki on Step into My Office, Baby, jossa kuuluvat uuvuttavan toimistotyön raskaat äänenpainot.

I’m a slave to work
I’m only living when I walk amongst the office staff
And catch up with the office wag
I’ll be in bed by nine
My curtains drawn
My thoughts composed
I get to work on time

Step into My Office, Baby, san. Stuart Murdoch & Stevie Jackson (Dear Catastrope Waitress, 2003)

Suurin ongelma Belle & Sebastianin lyyrisen annin kannalta on Stuart Murdochin laulutapa. Kaiketi hänen äänensä miellyttää monia, mutta itse koen hänen tyylinsä liian tasapäiseksi: tuntuu, ettei intonaatio tai ilmaisu muutu miksikään, puhuttiinpa sitten vakavista tai kevyistä aiheista. Sarah Martinin ulosanti sen sijaan on paljon monisävyisempää ja itseasiassa hänen muutamat sanoituksensakin ovat yhtyeen parhaita. Tulevaisuudessa heiltä toivoisi enemmän yhteistyötä ja monipuolisuutta.

Supersonic sight, practiced in thickest light
9.30, hello night-time
I’ll never sleep again

Heaven in the afternoon
The sunlight bids me to the viewing room
I take a little overdose
And the sun has gone, I see the city clock
Baby, did you pick yourself a boy up in the aisle?

Heaven in the Afternoon, san. Sarah Martin (The White Collar Boy -single, 2006)