Bon Jouni Mongoliassa: -35 astetta, jurttaelämää, lihateetä ja jogurttivodkaa

Bon Jounin reppureissublogi eteni edellisessä osassaan Siperiaan. Nyt vuorossa on hyinen Mongolia, jossa reissaava muusikkomme pääsee tutustumaan nomadien elämään.

Teksti ja kuvat: Bon Jouni

Bon Jounin reppureissukiertueblogi – Venäjä, Mongolia, Kiina, Vietnam, Kambodza, Laos, Thaimaa

Bussissa matkalla Siem Reapiin 20.1.2013

Mongoliassa on kylmä. Hyytävän kylmä. Rapiat -35 astetta alkavat olla jo suomalaisellekin karpaasille liikaa. Koti-Suomesta muistuttaa myös viiltävän pakkasen partaan hyydyttävät hemohessimäiset räkäjäämuodostelmat, joista Isometsäkin olisi kateellinen.

Karautettiin Trans-Siperian junalla Mongolian pääkaupunkiin Ulaanbaatariin pimeänä marraskuisena aamuna. Lämpötila vaihtui kamiinan ja noin viidenkymmenen ihmiskehon lämmittämästä tuskaisen kuumasta junavaunusta jäätävän kylmään savunkatkuiseen ulkoilmaan. Reissukitara ritisi ja poksui olalla ja juna-asemalla vaanivien taksikuskien ollessa juuri hieman liian epäilyttäviä päätettiin käpystellä hostellille.

Jo majapaikkaan kävellessä huomasi kaupungissa leijailevan sankan ja katkuisen savumassan. Ulaanbaatarin keskustaa ympäröi nomadiperinteen mukaisista mongolialaisista teltoista, eli jurtista muodostuneita gettoja. Kaupungin asukkaiden harmiksi asumusten katon läpi pilkistävät piiput tupruttavat taukoamatta ilmoille silmiä kirveltävää savua. Tästä ihmissavustamosta oli päästävä pois, joten nappasin kitaran ja kaikki lämpimät vaatteet mukaan, suuntana vuoristoinen Tereljin kansallispuisto.

Vuorien sylistä löytyi jurtta, jossa tuli vietettyä ikimuistoinen päivä ja hyinen yö nomadiperheen luona. Majesteetillisen vuoriston keskellä kököttävä pikkuruinen jurtta näytti yksinäiseltä. Seuraavaan ihmisasutusta muistuttavaan keskittymään oli matkaa kymmeniä kilometrejä. Nyt oltiin toivottomasti ja onnellisesti skutsissa.

Teltassa oli kuitenkin lämmin ja turvallinen tunnelma. Aika kului siemaillessa maitoteetä, johon paikalliset jässikät vuolivat sekaan ihanan ihraista jakinlihaa. Lihatee oli konseptina hieno, mutta varsinkin kasvispainoitteista ruokavaliota suosivalle vähintäänkin haastava. Erityisen makoisaa oli kuitenkin perheen äidin Adjan jogurtista valmistama vodka, jota tissuteltiin samalla, kun kneppailtiin lampaan nilkkaluista duunatuilla nopilla pelattavaa peliä.

Jogurttivodkan rohkaisemana tarjouduin soittamaan perheelle repertuaaristani yhden kappaleen nimeltä Game Over. Esitys otettiin vastaan rauhallisen arvokkaasti, mutta raikuvien aplodien kera. Autokuskimme ja perheen poika fiilistelivät biisiä naama peruslukemilla samalla, kun jurtan emäntä hämmensi kotijuustoa ja hiljalleen lisäsi kamiinan tulipesään kuivunutta jakinkakkaa. Peruskeikka.

Sitten oli aika siirtyä yöpuulle. Konservatiivisen perinteen mukaisesti jouduttiin nukkumaan tyttöystävän kanssa jurtan eri puolilla. Lämpötila laski yön aikana mukavasti miinukselle ja noin viidestä täkistä ja ryijystä huolimatta olisin halunnut kömpiä tyttöystävän viereen lämpimään. Mutta sellaisiin irstailuihin ei tietenkään ryhdytty. Maassa maan tavalla.

Epätodennäköisten keikkojen lisäksi reppureissatessa sattuu myös kaikkea muuta jännittävää, joista voi lukea lisää täältä.