Nyt täytyy kyllä nostaa hattua tälle kaverille. Reppu, kitara ja tyttöystävä matkaan ja rundaamaan – ihan seikkailumielellä ja intuition vietävänä.
Teksti ja kuvat: Bon Jouni
Bon Jounin reppureissukiertueblogi – Venäjä, Mongolia, Kiina, Vietnam, Kambodza, Laos, Thaimaa
Backpacker-ghetossa Nha Trangissa Vietnamissa 2.1.2013
Hyppäsin puolitoista kuukautta sitten helvetin painava ja uuvuttava nyssäkkämäärä selässä Tolstoi-junaan. Taakse jäi duuni, kämppä ja vittumaisen kylmä ja ankealta tuntunut Helsinki. Edessä häämötti seikkailu läpi Siperian, Kiinan ja Kaakkois-Aasian. Mukaan tuli onneksi kuitenkin rinkkojen ja reppujen lisäksi myös elämäni tärkeimmät asiat, tyttöystävä ja kitara. Tässä järjestyksessä.
Alkoi kolme kuukautta kestävä kiertue, jonka keikkabussina toimisi ensimmäisen parin viikon ajan Trans-Siperian juna. Sen jälkeen matka jatkuisi ties millä maata tai vettä pitkin kulkevilla härpäkkeillä. Yhtään keikkaa en ollut buukannut etukäteen, koska tarkoitus ei ollutkaan soittaa pelkästään travellerbaarien open mic -illoissa vaan myös paikoissa, joissa ei ikinä olisi uskonut itseään kitara kainalossa löytävän.
Kirjoittaessani tätä tekstiä pallit hikoillen backpacker-ghetossa Nha Trangissa Vietnamissa, muistelen lämmöllä Siperian -35 asteen pakkasia. Tuntuu, että partaan muodostunut ikijää alkaa sulaa vasta nyt. Matkan ensimmäinen etappi ei vielä jäädyttänyt partaa eikä palleja. Päinvastoin: tunnelma esiintymispaikaksi muodostuneessa Moskovalaisessa pröystäilyhotellissa oli hienostunut ja venäläiseen tapaan lempeän korrekti ja etäinen.
Junassa siellä jossain.
Ensimmäiseksi majapaikaksi buukattiin budjetin räjäyttävä ja monin tavoin karmaiseva Hotel Sovietsky. Ihan vaan sen takia, että jalkahien ja pierunkatkuiseen Siperian junaan voisi astella tsaarin elkein suihkunraikkaana. Ihastellessani hotellin neuvostokitshiä ja kuunnellessani aulasta kantautuvaa loputonta homejuustoisten popballadien medleytä (harppusovituksina!) huomasin koristeeksi joutuneen vanhan ja täydellisesti epävireisen flyygelin. Lempi leimahti, harppu vaikeni ja vielä kun fiilistä jäi diggailemaan hotellin siivoojaleidi, olivat puitteet täydelliset.
Siivoojaleidi arvostaa.
Luksushotellista hyppäsin suoraan junaan kohti syvintä ja kohmeisinta Siperiaa. Pikkuruisessa kyläpahasessa vedetystä seuraavasta keikasta en tiennyt vielä mitään. Enkä myöskään sitä miten siihen liittyisi nukketeatteri, siansisälmyshyytelö ja hilpeät vodkamummot.
Pallihikisin terveisin,
Bon Jouni
Kiertueblogi jatkuu kun sitä vähiten odotatte.