Hittikaruselli 10/13 – Britney Spearsin singlen tekijätiedoissa on häijyä fuskaamisen makua

”Swedish House Mafian Sebastian Ingrosso on ottanut näköjään sävellyskrediitit biisistä, vaikka haastattelussa hän myöntää, ettei ole säveltänyt tähän mitään”, tuhahtaa päätoimittaja Teemu Fiilin Britneyn Work B*tch -singlen yhteydessä. Muita Fiilinin ja Jari Setälän arviointilistan artisteja ovat muun muassa Juha Tapio, Arcade Fire, Jarkko Martikainen ja Beastmilk.

Arcade Fire: Here Comes the Night Time
LCD Soundsystemin James Murphyn tuottama Arcade Firen neljäs albumi Reflektor on vuoden odotetuimpia indielevyjä. Lokakuun lopussa julkaistavalta albumilta on kuultu ennakkoon nimikkosinglen lisäksi muun muassa tämä karibialaisia rytmejä hyödyntävä biisi.

TF: Reflektor-single on jakanut mielipiteitä, mutta minun mielestäni se oli oikein hyvä.

JS: Niin olikin. Se oli oikeastaan juuri sellainen biisi, miltä Arcade Firen voi kuvitella kuulostavan, kun tuottajana on James Murphy.

TF: Se oli tavallaan puolivälissä LCD Soundsystemiä ja Arcade Firea. Tämä on sen sijaan aika tyhjänpäiväinen biisi, vaikka tykkään kyllä tuosta marimba-koukusta.

JS: Mutta se marimba-kuviokin alkaa nopeasti jo kyllästyttää. Biisi ei oikein lähde liikkeelle missään vaiheessa. Toivon, että levyllä olisi enemmän Reflektorin tyylisiä tanssittavia biisejä kuin tällaisia.

TF: Biisi on rakenteeltaan aika tavanomainen. Välissä oli tuollainen meteliosa, ja siitä palattiin tähän groovimpaan osaan, josta tulee vähän Talking Heads mieleen.

JS: Ei tämä sävellyksenä ole kovinkaan jännittävä. Lipsahtaa hieman turva-indien puolelle. Kaipaisin yksinkertaisesti parempia koukkuja ja melodioita.

TF: Arcade Firessa on mielenkiintoista se, kuinka iso bändi siitä on tullut tietylle sukupolvelle, alle kolmekymppisille. Yhtyeestä on tullut indiemusiikin standardi, johon muita bändejä verrataan.

JS: Se on ihan totta. Minun täytyy myöntää, etten ole oikein ikinä hullaantunut Arcade Firesta levymitassa, mutta yksittäisistä biiseistä tykkään kyllä.

TF: Sama juttu. Odotan silti levyä mielenkiinnolla.

Beastmilk: Love in a Cold World
Kolkkoa postpunkia ja death rockia esittävä suomalaisbändi julkaisee Climax-debyyttilevynsä 29. marraskuuta. Yhtyeen laulaja on Hexvesselistä tuttu britti Mat McNerney, joka esiintyy Beastmilkissä nimellä Kvohst.

TF: Innokkaimmat ovat ehtineet kutsumaan Beastmilkiä jo Suomen Iceageksi. Postpunk-bändiksi näillä on kuitenkin keskivertoa parempi laulaja. Monilla yhtyeen kollegoilla laulaja on se heikoin lenkki.

JS: Tässä ei ole sitä puuduttavaa iancurtisiaanista mölinää, vaan Mat on ihan taitava laulaja. Iceagen kaveri lähinnä karjuu sisuskalunsa ulos, mikä kyllä toimii sen bändin musiikissa.

TF: Tässä biisissä on dramatiikkaa ja pehmeyttä. Biisi ei tunnu aggressiiviselta, vaikka bändi mättää välillä täysillä.

JS: On tämä kuitenkin keskimääräistä raskaampaa postpunkia. Jäsenten metallitausta kuuluu jonkin verran. Sovitus ei silti ole kovin persoonallinen.

TF: Totta, mutta tämä on ennen kaikkea hyvä biisi. Biisissä on vahva kertosäe, joka voi hyvin jäädä päähän soimaan.

JS: On tämä paljon kiinnostavampi kappale kuin monella muulla nykyajan postpunk-bändillä. Se ei ole pohjattoman synkkä, vaan tässä on curemaista pop-henkeä. En kiinnittänyt sanoituksiin huomiota, että kuinka tyypillistä mustahuulimeininkiä ne ovat.

TF: Ainakin biisin nimi on sellainen goottiklisee, että se voisi olla yhtä hyvin vaikka The 69 Eyesin levyllä.

Britney Spears: Work B**ch
Jouluksi kaavailtua Britneyn kahdeksatta albumia enteilee provosoivasti nimetty single Work B**ch. Biisiä on ollut Spearsin kanssa säveltämässä Will.i.am ja kourallinen muita hittinikkareita.

JS: Huvittavaa, että nimestä on sensuroitu bitch-sana. Pääriffistä tulee todella paljon mieleen LMFAO:n Sexy and I Know It. Se ei ole missään mielessä hyvä asia.

TF: Nyt kun sanoit tuon, riffi alkoi ärsyttää todella paljon. Mutta jollakin perverssillä tavalla tykkään tästä ylituotetusta ja -kompressoidusta soundista.

JS: Biisi ei olisi kummoinen ilman tuota tuotantotapaa ja EDM-henkeä. Toimiikohan tämä missään muualla kuin klubilla? Ei nimittäin ollut mitenkään loputtomasti tarttumapintaa. Edellisen levyn singlet olivat todella hyviä.

TF: Femme Fatalen (2011) singlet olivat kuin hääkakkuja, mutta tämä on marketin kuivunut pulla. Britneyn ongelma EDM-artistiksi ryhtymisessä olisi ainakin se, että hän alkaa olla vähän vanha siihen rooliin, vaikka onkin vasta 31-vuotias. Tekisi mieluummin radiohittejä kuin tanssibiisejä.

JS: Britneylle ei oikein muutenkaan istu sellainen madonnamainen nahanluonti.

TF: Britney ei ole onnistunut kertaakaan uusiutumisessa, paitsi silloin, kun hän ”kasvoi” lapsiartistista naiseksi. Britneyllä on tässä vähän samanlainen rap-tyyli kuin Madonnalla. Kohtalaisen huono flow.

JS: On jännää ja hitusen ahdistavaakin tajuta, että Britneyn debyyttilevystä on kulunut 14 vuotta.

TF: Aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa. Swedish House Mafian Sebastian Ingrosso on ottanut näköjään sävellyskrediitit biisistä, vaikka haastattelussa hän myöntää, ettei ole säveltänyt tähän mitään. Hieno maailma, kun ihmiset ottavat kunnian asioista, mitä eivät ole tehneet.

Juha Tapio: TSNEH (Tykkään susta niin että halkeen)
Kansakunnan kollektiiviisin itkutalkoisiin Vain elämää -ohjelmassa osallistuva pop- ja iskelmälaulaja julkaisi lokakuussa jo kahdeksannen studiolevynsä. Lapislatsulia-albumin ensimmäinen single oli hiuksianostattavalla tavalla nimetty TSNEH.

TF: Alussa tulee väistämättä mieleen Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli.

JS: Minulle tulee Juha Tapiosta aina mieleen tv-sarja Suomen Huippumalli haussa. Yhdessä jaksossa mallikilpailijan aviomies kiukutteli puhelimessa tälle kilpailun takia pitkään kotoa poissa olleelle tytölle, että Juha Tapion keikkakin missattiin sen mallikilpailusi takia.

TF: Hahah, loistavaa!

JS: Olisi muuten todella kova, jos levyn kaikkien biisien nimet olisivat yhtä sekavia kirjainlyhennehirviöitä. Mutta kuunnellaanpa hetki sanoituksia. ”Sanat niin kuin pähkinä kurkkuun takertuu.” Ei jumalauta.

TF: Kuulostaa joltain suklaamainokselta. Tämän on sanoittanut varmaan joku mainostoimiston copywriter. Inhoan sitä, kun suomalaisissa biiseissä käytetään puhekieltä. Se halventaa sanoja ja tekee niistä liian arkisia.

JS: Arkirealismi on muutenkin yksi raivostuttavimpia piirteitä suomalaisessa tekstinkirjoittamisessa. Se ei tee biisistä yhtään helpommin lähestyttävää, vaan sillä on lähinnä puistattava vaikutus.

TF: Pakko ihailla näitä julkaisuajankohtia. Jukka Pojan kokoelma ilmestyi samana päivänä, kun Vain elämää alkoi. Juha Tapion levy taas viikkoa myöhemmin. Mikä yhteensattuma!

JS: Kerron tähän loppuun vielä tositarinan. Opiskelin vuosia sitten lyhyen aikaa eräässä korkeakoulussa Vantaalla. Koululla oli jonkin sortin isot juhlat, jonne etsittiin esiintyjää. Ja sinnehän hankittiin lopulta Juha Tapio. Muutama opiskelukaveri olivat asiasta ihan aidosti innoissaan. Ei mennyt montaa viikkoa, kun lopetin koko koulun.

Panic! at the Disco: Miss Jackson feat. Lolo
Yhdysvaltalainen vaihtoehtopop-ryhmä julkaisi lokakuun alussa neljännen levynsä Too Weird to Live, Too Rare to Die. Sofistikoituneempaakin tyyliä kokeilleen bändin singlellä kummittelee vanha tuttu emo-haamu.

JS: Olen vähän järkyttynyt siitä, että Panic! at the Disco on vielä olemassa ja tekee levyjä. Altistuin debyyttilevy A Fever You Can’t Sweat Outin aikaan tälle yhtyeelle aivan liikaa joissain kahden pennin indiediskoissa. Traumoista on vaikea päästä eroon.

TF: Bändi on viime aikoina vaihtanut tyylilajia kuin sukkia. Se niiden kakkoslevy (Pretty. Odd, 2008) olikin vähän liian hyvä ollakseen Panic! at the Discoa. Levy oli arvostelumenestys, mutta vanhojen fanien mielestä se taisi olla paskaa. Tällä biisillä yhtye kuulostaa taas ihan Fall Out Boylta.

JS: Radiokelpoinen emo taitaa olla tekemässä paluuta. Panicin laulaja Brendon Urie voisi vaihtaa paikkaa Fall Out Boyn Patrick Stumpin kanssa, eikä kukaan huomaisi eroa. Urien laulumaneerit ovat ärsyttäneet aina. Sekään ei auta, että biisinä tämä on hävyttömän tylsä. Jos koko levy on tällaista, ei hirveästi kiinnosta tutustua.

TF: Tämä oli rehellisesti sanottuna kamalan huono biisi. En mielellään halua kuulla sitä enää uudelleen.

Jarkko Martikainen: Pidän tästä paikasta
Jarkko Martikaisen viides soololevy Koirien taivas julkaistaan tammikuussa. Samae Koskisen tuottaman albumin ensimmäisellä singlellä kumarretaan Liverpoolin ihmenelikon suuntaan.

TF: Ensimmäinen mielleyhtymä on Penny Lane, tai pikemminkin sen suomenkielinen versio Rööperiin. Jännää, että vielä vuonna 2013 tehdään näin selvästi Beatles-vaikutteisia biisejä.

JS: Torvitaustat ja oikeastaan koko sovitus tuovat tosiaan vahvasti Beatlesin mieleen. Olen aina pitänyt Jarkko Martikaisen lauluäänestä, ja se toimii hyvin tässäkin biisissä. Jarkon äänessä on persoonallinen ja vähän ilkikurinen väri.

TF: Kuuluu aika vahvasti Samae Koskisen vaikutus. Pelkkänä taustana tämä voisi olla Samaen omalta levyltä. Sanoitustyylistä sen sijaan tunnistaa Martikaisen. Sanoja on epäsopusuhtainen määrä suhteessa nuotteihin. Tekstiä ei ole tehty vain biisin ehdoilla.

JS: Tämä on tästä nipusta ensimmäinen biisi, jossa tekee mieli kuunnella tarkemmin myös sanoituksia. Tykkään siitä, että tekstissä on hirtehisiä ja synkkiäkin sävyjä, mutta melodiamaailma on ihan toisesta ääripäästä. Siitä syntyy jännä kontrasti. Teksti tekee tästä kiinnostavamman kuin mitä se olisi pelkkänä sävellyksenä.

TF: Jos joku laulaisi kappaleessa vaikka että ”Tykkään susta niin että halkeen”, en kyllä kuuntelisi loppuun saakka.

Blood Orange: Chamakay
Vaikuttavan meriittilistan kerännyt brittiläinen Dev Hynes on niittänyt viime aikoina kunniaa muun muassa Solangen tuottajana. Hynes valmistautuu julkaisemaan Blood Orange -projektinsa toisen albumin Cupid Deluxe, jonka Chamakay-singlellä kuullaan myös Chairliftin laulajaa Caroline Polachekia.

TF: En hirveästi pitänyt Dev Hynesin vanhemmista projekteista, kuten Test Iciclesista. Blood Orangen ensimmäinen levykään ei ollut kokonaisuutena erikoinen, mutta tämä biisi on mahtava. Todella nätti sävellys, ja miltei täydellinen 1980-luvun poppia ja AOR:ää naittava tuotanto.

JS: Rakastan tätä sovitusta. Pienillä jutuilla, kuten nauhattomalla bassolla, on saatu aikaan tosi rikas ja raukeasti etenevä yöllinen tunnelma.

TF: Tässä menee pari säkeistöä, ennen kuin päästään kunnolla kertosäkeeseen.Se onkin niin älyttömän hyvä, että sitä kannattaa säästellä. Kertosäkeestä tulee mieleen George Michael, mikä on pelkästään hyvä asia. Upeat falsetit.

JS: Ihanan Sade-henkinen myös. Hynesin lauluääni on tosiaan helvetin hieno. Kertosäkeen jälkeinen torvisoolo olisi voinut olla korni, mutta tässä se on tehty tyylitajuisesti. Äänimaailma ei ole nostalginen eikä mikään AOR-pastissi, vaan jotenkin ajaton ja yksinkertaisen tyylikäs.

TF: AOR on tässä enemmänkin ajattelutapa kuin mikään konkreettinen äänipaletti. Näin hyvän sävellyksen olisi voinut toteuttaa millä tuotantotyylillä tahansa. Jos tämä olisi Solangen biisi, tästä tulisi varmasti todella iso hitti.