Hyvää syntymäpäivää, Alice Cooper! Rumban toimitus ja Tuskan tuottaja nimeävät kauhurock-suosikkinsa

Alice Cooper Sonispheressä vuonna 2010.
Tomi Palsa

Kauhurockin ikoni Alice Cooper (oik. Vincent Furnier) täyttää tänään 67 vuotta. Onneksi olkoon hienolle muusikolle! On oikeastaan pienoinen ihme, että tähän on päästy – onhan Cooper itsekin puhunut moneen otteeseen alkoholismistaan ja siitä, miten lujaa miehellä meni uran alkuvuosina. Kypsällä iällä Cooper onkin pysynyt ahkerana, 2000-luvulla herralta on julkaistu jo kuusi levyä.

Kysyimme Rumban toimituskunnalta, minkä Cooperin levyn he nimeävät suosikikseen. Valinnanvaraa löytyi, sillä Mr. Furnier on tehnyt kaiken kaikkiaan 26 studioalbumia kuudella (!) vuosikymmenellä. Kyselyyn vastasivat Teemu Fiilin, Jarkko Fräntilä, Kimmo K. Koskinen, Saku Schildt ja lisäksi Tuska Open Airin tuottaja Niklas Nuppola.

”1980-luvulla Cooper teki vankan paluun Constrictorilla ja Raise Your Fist and Yellillä, ja 2010-luvullakin miehen perinteisiin palannut tuotanto on ollut yllättävän laadukasta. Parhautta Cooperin tuotannossa on silti 1970-luvun garage-tyylinen, mukaansatempaavia pop-melodioita teatraaliseen pahaenteisyyteen yhdistävä tuotanto. Sen yksi keskeisistä kulmakivistä on Billion Dollar Babies, joka toimii kokonaisuudessaan ja kokonaisuutena. Vahvassa paketissa on täkyinä suuria hittejä, vakiorenkutus No More Mr. Nice Guysta kulmikkaasti rytmittyvään nimikappaleeseen ja kauhukuvastolla maalailevaan eeppiseen I Love the Dead -klassikkoraitaan. Cooperin livesetissä on edelleen mukana useita kappaleita tältä levyltä, eikä lainkaan syyttä.”

– Kimmo K. Koskinen

”Olin varhaisessa teini-iässä kova Alice Cooper -fani. Rakastin, ja rakastan edelleen, Alicen 1970-luvun levyjä: Billion Dollar Babies (1973) ja Welcome to My Nightmare (1975) ovat ehkä tärkeimmät, mutta School’s Out (1972), Killer (1971) ja Love it to Death (1970) olivat myös hienoja. Kukaan kaveristani ei tiennyt, kuka on Alice Cooper. Pian ilmestyi pop-hevilevy Trash ja kaikki tiesivät. Toisaalta se oli hyvä asia: Alice Cooper tuli Helsinkiin keikalle ja sain nähdä kun hänen päänsä ’leikattiin’ giljotiinilla lavalla, mikä oli 15-vuotiaana suhteellisen vaikuttavaa menoa. Toisaalta, jouduin jatkuvasti selittelemään ihmisille, että ne 1970-luvun levyt ovat ihan eri kamaa kuin Desmond Childin hittikertosäkeet.”

– Teemu Fiilin

”Alice Cooper on sellainen tapaus, että on syytä laittaa järki syrjään ja vastata tunnepohjalta. Hey Stoopid (1991) -albumia tuli kuunneltua pikkupoikana ahkerasti, ja levy on itse asiassa pysynyt terävänä aikuisikään saakka. Pienenä siinä vetosivat päheät kitarariffit, Slashin soolot nimibiisissä ja sopivasti popin ja raskaan rockin välimaastossa kulkeva tuotanto, ja nyt aikuisenakin sen biisimateriaali on mukaansatempaavuudessaan vaikuttavaa. Nimikappale on hitti isolla H:lla ja Feed My Frankenstein on myös mainio, ja rivibiiseistäkin vaikkapa Might as Well Be on Mars, Wind-Up Toy ja Love’s a Loaded Gun ovat vahvoja sävellyksiä. Viimeksi mainittu tuli kuultua taannoin erään coverbändinkin soittamana, joten ilmeisesti joku muukin ajattelee samoin.”

– Saku Schildt

”12 vuoden kypsässä iässä joukuetoverini Ari huudatti futisjengin bussimatkoilla maakuntaturnauksiin Alice Cooperin Trash-albumia tuolloin tuliterää teknologiaa edustavasta kasettisoittimesta. Hittimitari-ohjelmaa odotti kuin kuuta nousevaa, sillä Poison-videon paljas pinta teki teini-ikää lähestyvälle pikkukundille samaa kuin Anttilan alusvaatekuvastot. Siksi Trash (1989).”

– Jarkko Fräntilä

Alice Cooper esiintyy Tuska Open Airissa (26.–28.6.). Alla Tuskan tuottajan Niklas Nuppolan levyvalinta:

”Kun mä olin skidi, niin mutsi ja faija olivat eronneet eivätkä olleet ”oikein väleissä”. Tästä johtuen faija toimitti synttärilahjani isovanhempieni luokse landelle. Faija tiesi, että diggaan musaa, joten joka vuosi se osti jonkun C-kasetin. Nyt jälkeenpäin kun ajattelee, niin faija oli tosi ajan hermolla musan suhteen. Joka vuosi sain jonkun ajankohtaisen bändin kassun. Tuli Gunnareiden Appetitea silloin, kun se oli just ilmestyny ja muuta sellaista. Yhtenä vuonna tuli Alice Cooperin Trash. Se oli minun yhden lapsuuden kesäni soundtrack.

Tuska toivottaa hyvää synttäriä sukupolvet yhdistävälle Vincentille! Ja toisin kun Alicelle, jolle festivaalille saapumisesta maksetaan, kaikki muut yli 65-vuotiaat ovat tervetulleita tapahtumaan maksutta!”

– Niklas Nuppola