Jouluauluja löytyy odottamattomista paikoista – etenkin rockissa

Tuukka Hämäläisen lyriikkablogin joululaulu-sarjassa edetään kolmanteen ja viimeiseen lukuun.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Columbia Pictures

Joulu on taas, joulu on taas, porsaita äidin oomme kaikki! Mutta on olemassa muitakin joululauluja kuin nuo kaikki perinteisimmät ränkytykset. Nyt on aika kääntää katseet kohti uudempaa tuotantoa.

Palataan vielä 1980-luvulle, jolloin Juice Leskisen Sika ilmestyi. Myös Hassisen Kone julkaisi tuolloin joululaulun, jossa voi kuulla enemmänkin kaikuja John Lennonin rauhansanomasta. On Jouluyö, nyt laulaa saa on urkusovistusta myöten osuva joululaulu, joka äityy aika katkeraan kritiikkiin. Myöhemmin Ismo Alanko Säätiö julkaisi myös Joululevy-nimisen singlen, joka ei kuitenkaan liittynyt jouluun oikein mitenkään.

Kuusen kauniit kynttiläiset hiljaa lepattaa
Jeesus-lapsen kasvot luo kuulasta valoaan
Ja tykit sylkee kuolemaa ja tuoksu napalmin
Kun joululapsen nimeen kaikuu käsky majurin
On jouluyö ja nyt laulaa saa

On jouluyö, nyt laulaa saa, san. Ismo Alanko (single, 1981)

Punkimpaa osastoa edustaa Radiopuhelimien Kinkkuaika, joka selvästi kertoo joulunalusajasta. Mutta mistä kappaleen loputon aggressio kumpuaa? Kai siinä joulussa sitten joku vituttaa.

Vuosia sitten
kulutin aikaa.
Sanoin itselleni:
”Odotetaan.”
Ja niin tuli kinkkuaika.
Pimeät leikkipuistot,
lumiset metsät.
Jäätynyt maa,
jäätyneet tähdet.
On taas kinkkuaika.

Kinkkuaika, san. Jarno Mällinen (Jäämeri, 1992)

Mutta ei kaiken tarvitse olla niin perkeleen synkkää! Kauko Röyhkän Hospodar Jouluna on likimain positiivinen biisi, vaikka se muuttuukin loppupuolella melko psykedeeliseksi. Jethro Tullilla on mukiinmenevä joulualbumi The Jethro Tull Christmas Album (2003), jolta löytyy useampia yhtyeen omiakin biisejä. Primukselta taas löytyy älämölöä ja kilkuttelua sisältävät Hail Santa.

Pop-musiikissa käytetään usein joulua myös eräänlaisena sävyttäjänä tai metaforisesti. Vaikkapa Marillionin kappaleessa This Train Is My Life mainitaan ohimennen jouluvalot, joita kertoja katselee yksinäisen junamatkansa aikana. Tällöin jouluun viittaaminen korostaa laulajan kaipuuta tasaiseen perhe-elämään, joka on hänelle kirjaimellisesti ulottumattomissa. Jotain samankaltaista voisi löytää myös Tom Waitsin hämyisestä kappaleesta Christmas Card From A Hooker In Minneapolis.

Hey Charlie, I almost went crazy after Mario got busted
I went back to Omaha to live with my folks
But everyone I used to know was either dead or in prison
So I came back to Minneapolis, this time I think I’m gonna stay

Christmas Card From A Hooker In Minneapolis, san. Tom Waits (Blue Valentine, 1978)

Mutta aina poppareiden ja rokkareiden joululaulut eivät onnistu yhtä hyvin. Surullisenkuuluisa esimerkki on Bob Geldofin ja Midge Uren kirjoittama hyväntekeväisyyskappale Do They Know It’s Christmas? vuodelta 1984. Vaikka Etiopian nälkäänäkevien auttaminen on jalo tarkoitus, täytyykö sitä silti tehdä mahdollisimman mauttomalla ja kulttuurirelativistisella tavalla?

Joulu-ajatuksen tunkeminen kehitysmaan asukkaille on yhtä ahdistavaa kuin lähetystyö – etenkin jos joulu ymmärretään kristillisenä juhlana, niin kuin valtaosa esimerkiksi Yhdysvaltain väestöstä sen ottaa. Ja vaikka tämän vielä hyväksyisi, on kappaleen teksti joka tapauksessa aika ällöttävä. (Ei mikään ihme, että South Park parodioi joululevyllään tätäkin biisiä.)

Pray for the other ones
At Christmastime it’s hard, but when you’re having fun
There’s a world outside your window
And it’s a world of dread and fear
Where the only water flowing is the bitter sting of tears
And the Christmas bells that ring there are the clanging chimes of doom
Well tonight thank God it’s them instead of you

Do They Know It’s Christmas?, san. Bob Geldof & Midge Ure (single, 1984)

Joulu on siis pop-musiikissakin ylilyöntien aikaa. Jos taas ihan huumoriosastolle mennään, niin onhan Weird ’Al’ Yankovicilla parikin hauskaa joulubiisiä: yhteiskuntakriittinen Christmas at Ground Zero ja idioottimaisempi The Night Santa Went Grazy. Ja Kummelilla on Vahakynttilät ja Sorin Joulu. Ja Monty Pythonilla on Meaning of Life -leffassa kuultu Christmas in Heaven.

Mutta eipä mennä aivan niin pitkälle. Jäädään mielummin The Killersiin, joka on julkaissut kolmena perättäisenä jouluna hyväntekeväisyyssinglen juhlan kunniaksi. Näistä hauskin on varmasti hyvin epä-killersmäinen Don’t Shoot Me Santa, jonka musiikkivideokin menee komediaosastolle.

Don’t shoot me Santa Claus
I’ve been a clean living boy
I promise you
Did every little thing you asked me to
I can’t believe the things I’m going through

Don’t Shoot Me Santa, san. Brandon Flowers (single, 2007)

Hyvää joulua joka iikalle!