Kalajoen hiekoilla jäätä särkemään – Huonot ja huonommat coverit

Mikä saa suomalaisen laulamaan ”Kalajoen hiekat” kun pitäisi laulaa ”California dreaming”? Sitä ihmettelee Tuukka Hämäläinen uusimmassa lyriikkablogissaan.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Eläkeläiset

Useimmiten kun puhutaan coverista, tarkoitetaan vain toisen artistin kappaleesta soitettua uutta versiota. Mutta Suomessa aikoinaan suositut käännösbiisit ovat nekin covereita, ja joskus tapahtuu niinkin – syistä joita voimme vain arvailla – että artistit sanoittavat uudelleen toistensa kappaleita jopa samalla kielellä. Näitä hirveyksiä on syytä tarkastella lähemmin.

On koju pieni, jossa mies myy halpaa makkaraa
Ja ilmaiseksi lapset ketsuppia saa.
Jos minne koskee pieni sormenpää, siihen jälki jää.
Pyykkimuija, joka lastiansa kuljettaa,
On lakanoissa kuusi lasta kiljuvaa.
Ja koira konstaapelin yrittää löytää ystävää.

Rööperiin, san. Junnu Vainio (alkup. Penny Lane, san. Paul McCartney)

The Beatles on tietysti klassikkotavaraa suomennosten surullisessa historiassa. Junnu Vainio oli loistava lauluntekijä, mutta hänkin otti osaa näihin rikkomuksiin ihmiskuntaa kohtaan muun muassa Pepe Willbergin johtaman Jormasin kappaleella Rööperiin. Helsingin Punavuoresta kertovassa käännöksessä jäädään kauas alkuperäiskappaleen tunnelmasta ja jälkipolvien on hankala ymmärtää miksi koko kappaletta on pitänyt tehdä.

Kalajoen hiekat
voi kun onnistuis
miettii hiekal
röökit suis Pete Frits ja Luis

Kalajoen hiekat, san. ? (alkup. ”California Dreaming”, san. John & Michelle Phillips)

Suurin ongelma tulee juuri kansainvälisesti tunnettujen paikkojen korvaamisella Suomen verrattaen vaatimattomilla ympäristöillä. Tämä korostuu erittäin osuvasti The Mamas & the Papasin klassikossa Californian rinnastamisella Kalajokeen, mistä lienee vastuussa alkuperäisesittäjä Tapani Kansa. Kertosäettä on hyvä lainata jos siksi, että siinä syyllistytään myös poskettoman kömpelöihin riimeihin. Kun kerran suunnittelimme erään kustantajan kanssa ”paskan rock-lyriikan antologiaa”, tuli tämä biisi molemmilla ensimmäisenä mieleen.

Kappaleiden suomentajista ansioitunein lienee Hector, jonka tuotantoon sisältyy todella hyviäkin tekstejä. Mutta huteja sattuu kaikille, mistä hyvä esimerkki on King Crimsonin Epitaph-kappaleen jo otsikoltaan järkyttävä käännös Tuulet kirkuu hautoihin.

Jos yksin näyttelet etsijää,
tiesi näät ja ruohon kuihtuneen
Räjähdyksin näet maan pian sortuneen
Pelkään niin sä huomenna itket

Tuulet kirkuu hautoihin, san. Hector

Confusion will be my epitaph.
As I crawl a cracked and broken path
If we make it we can all sit back and laugh.
But I fear tomorrow I’ll be crying,
Yes I fear tomorrow I’ll be crying.

Epitaph, san. Peter Sinfield

Hectorin teksti olisi menettelevä, jollei tietäisi mihin se perustuu. Runoilija-lyyrikko Peter Sinfieldin Epitaph (suom. ”muistokirjoitus”) on poeettinen maalaus dystopiasta, josta tulevaisuus ei tarjoa pelastusta. Hectorin versio on tähän verrattuna karkea ja hyökkäävä, mitä otsikkokin kuvastaa. (Lisäksi aneeminen levytys ei kestä alkuunkaan vertailua Crimsonin taidokkaaseen alkuperäisteokseen.)

Mutta osataan sitä muuallakin tyriä. Joskus artistit saavat päähänsä napata aiemman sävellyksen ja tehdä siihen kokonaan uudet sanat. Luoja yksin tietää mikä inspiroi vaikkapa The Offspringiä raiskaamaan samalla kertaa sekä Beatlesin Ob-La-Di, Ob-La-Dan että Simon & Garfunkelin Cecilian 1990-luvun hittilevyllään Americana (1998). Ilman sävellyksellistä yhteyttä biisi olisi ihan tavallinen Offspring-renkutus, mutta kokonaisuutena se on suoranainen loukkaus loistavia lauluntekijöitä kohtaan.

She sits on her ass
He works his hands to the bone
To give her money every payday
But she wants more dinero just to stay at home
Well my friend
You gotta say:
”I won’t pay, I won’t pay ya, no way
Na-na Why don’t you get a job”
Say ”no way”, say ”no way ya, no way
Na-na Why don’t you get a job”

Why Don’t You Get a Job?, san. Dexter Holland

Joskus suomennoksissakin lähdetään uusille vesille, mikä lieneekin lainakappaleiden kohdalla loppupeleissä parempi ratkaisu. Helppo tie ei kyllä ole tämäkään ja tarvitaan Kaarle Viikatteen kaltainen kekseliäs kynämies hoitamaan homman kotiin. Tästä hyvänä esimerkkinä on Viikatteen Motörhead-cover Rauta-airot.

Ulapalta saapuu, josta rantoja ei näy
vielä rasvatyven, edes koillistuuli käy
mies veneessänsä, ja aatos aaltojen
ylpeänä soutaa, hankaimet naristen
Jos airon pudottaa
ei pinnalle jää kellumaan
alle laineiden
jää airo rautainen

Rauta-airot, san. Kaarle Viikate (alkup. Iron Horse / Born to Lose, kirj. Phil Taylor, Mick Brown, Guy ”Tramp” Lawrence)

Tuoreella Sysiässä-singellään Viikate teki myös jotain poikkeuksellista, nimittäin suomensi kappaleen, joka ei ollut englanninkielinen. Virolaiselta Kosmikudilta käännetty Kuinka tuli pimeys mun tupaan rullaa Viikatteen käsissä jopa paremmin kuin varsinainen singlekappale.

Elektronisen musiikin ja hiphopin piirissä tehdään paljon covereita, joissa vanhoja klassikkobiisejä yhdistellään uuteen sanoitus- ja sävellysmateriaaliin. Tästä on paljon hyviäkin esimerkkejä, mutta toisesta ääripäästä löytyy Cheekin Maanteiden kingi, jossa lainataan epäsuorasti Leevi and the Leavingsin Teuvo, maanteiden kuningas -klassikkoa. Parhaimmillaan tällaiset kappaleet edustavat 2000-luvun mash-up-taidetta, joka on sukua kollaasitekniikalle niin runoudessa kuin kuvataiteessakin.

Loppujen lopuksi täytyy kysyä, miksi lauluntekijä haluaa tehdä covereita? Ymmärrän eri yhtyeiden tulkinnat kappaleista, mutta miksi tekstittää uudelleen ja miksi tehdä käännöksiä? Vaikka sattuisi rakastamaan jotakin kappaletta yli kaiken, tekee biisin suomentamalla sille paljon todennäköisemmin hallaa kuin kunniaa. Huumorimusiikki on asia erikseen ja sehän on parhaimmillaan puhdasta neroutta.

Mielessäni kuva, kahvipaketin
Verenpaine nousee, lailla raketin
Aamuseitsemältä säälin rahvasta
Kun kaksin käsin kiinni pidän ovenkahvasta
Jokin vetää mua bingoon
Jokin vetää mua bingoon

Kahvipakettihumppa, san. Eläkeläiset? (alkup. Keep on Rocking in the Free World, san. Neil Young)