Lyriikkablogi jatkaa samannimisten biisien vertailua 60-luvun rockin ja 90-luvun viihdemusiikin kaksintaistelulla.
Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Wikimedia Commons.
Samannimisiä biisejä tulee useimmiten rinnastaneeksi vain samalla kielellä, mutta mikäpäs tätä löyhää yhteyttä estäisi ylittämästä kielirajoja. Siksipä tällä viikolla asetan vastakkain kaksi hyvin erilaista, eri kielillä ja eri aikoina kirjoitettua kappaletta.
The Kinksin Apeman (1970) on niitä klassikkoyhtyeen vähemmän hehkutettuja kappaleita. Sinkkuna ilmestynyt kappale jäi aikanaan samalta Lola Versus Powerman and the Moneygoround, Part One -albumilta lohkaistun Lola-hitin jalkoihin, mutta Ray Daviesin kynä oli kuitenkin myös apinamiehestä kirjoittaessaan hyvin terävänä.
Kikan Apinamies puolestaan on coveri Big Fat Oranguman -kappaleesta, jonka on hyvin vapaasti kääntänyt Pertti Reponen. Alunperin kappaleen on toki esittänyt Ami Aspelund jo 1970-luvun luvun alussa, mutta Kikan vuoden 1990 Kiihkeät tuulet -platina-albumin hitti on selkeästi tunnetumpi versioista. Eikä kappaleella ole juuri mitään yhteistä The Kinksin klassikon kanssa, joten lähtökohdat ovat siis enemmän kuin haastavat.
Apinamies
Sinussa on roimaa alkumiehen voimaa
kanna minut metsään apinamies!
Suojaan oksan haaraan kantaa saisit naaraan
oisit mulle suurin apinamies, kenties!
Suurin apinamies!
Kuten viime viikollakin, näitä kappaleita yhdistää lähinnä keskeinen vertauskuva, ja sitäkin käytetään aivan eri tavoilla. Kikan biisi on flirttailevaa viihdemusiikkia, jonka on tarkoitus vihjailla leikkimielisesti seksistä. Kipale on lisäksi hyvin vähäsanainen, sillä tekstiä siinä on kertosäkeen lisäksi vain lyhyen säkeistön verran.
Ei hieno käytös ihmisten maistu mulle laisinkaan
Viidakosta toisenlaisen tunteen saan
Uulla on hyvää, pula on syvä, ullakolla tekee sen(Viimeisestä rivistä ei mitään varmuutta…)
Kikan laulussa apinamies viittaa primitiiviseen, puhtaan seksuaalisen halun ohjaamaan äijään. En voi väittää olevani asiantuntija, mutta kuulostaan kovasti maskuliiniselta fantasialta. Tietysti Kikan imagostakin näkee, että miehille tämä ”tuote” on suunnattu. Naiset voivat lähteä mukaan flirttiin ja kikatella ”tuhmille” sanoille, mutta vastaako tämä oikeasti joidenkin naisten haluja, sitä en osaa sanoa.
Kiinnostavaa, että apina nähdään vapauden, tässä tapauksessa seksuaalisen vapauden symbolina. Luonnontilassa rellestävä eläin on usein populaarikulttuurissa yhteiskunnallistuneen ihmisen vastakohta, vapaa sosiaalisista normeista ja työnteon kahleista, vaikka elämä luonnossa on todellisuudessa myös eloonjäämistaistelua ja hyvinkin armotonta. Thomas Hobbesin 1600-luvulla kirjoittamia sanoja lainatakseni, elämä luonnontilassa olisi ”yksinäinen, kurja, häijy, raaka ja lyhyt”.
Apeman
I think I’m so educated and I’m so civilized ’cos I’m a strict vegetarian
But with the over-population and inflation and starvation and the crazy politicians
I don’t feel safe in this world no more
I don’t want to die in a nuclear war
I want to sail away to a distant shore and make like an ape man
On hyvin ilmeistä, että The Kinksin kappale on vakavampi esitys ”apinamieheydestä”. Daviesin teksti käsittelee sotaisan yhteiskunnan aiheuttamaa pakokauhua, sekä ”sivilisaation” absurdismia.
In man’s evolution he has created the city and
The motor traffic rumble, but give me half a chance
And I’d be taking off my clothes and living in the jungle
Kikan kappaleen valossa on kiinnostavaa, että myös The Kinksin biisiin pääsee livahtamaan seksuaalisen vapauden juonne. ”Come and love me, be my apeman girl,” biisissä lauletaan, ja myöhemmin: ”I’ll be your Tarzan, you’ll be my Jane / I’ll keep you warm and you’ll keep me sane.” Olisiko Tarzanin roolissa mitään hehkua ilman Janea?
The Kinksin kappale on hyvin rakennettu ja rytmisesti kekseliäs, ja sanojen ”pakkorimmaus” eli hassusti ääntäminen säkeeseen sopivaksi on mainio tehokeino. Daviesin lauluäänessä on jopa jotain jamaikalaista reggae-vibaa kun hän laulaa ”politicians” sanan rimmaamaan ”vegetarianin”. Siinä on jotain alkeellista, mikä alleviivaa apinamies-ihannetta.
Koska Apeman on selvästi älykäs kappale, olisi siihen voinut sisällyttää myös pienen vastapuheenvuoron, jossa noteerattaisiin edes ironisesti luonnontilafantasian naurettavuus. Tai ehkäpä sen voisi ajatella sisältyvän jo sanoituksen naiiviin tyyliin.
Tuomio Apinamiehistä
Näitä kappaleita voi kyllä vertailla, mutta vastakkain niitä on lähes turha ryhtyä arvostelemaan. Kikan ja The Kinksin biisit edustavat aivan eri tyylilajeja, eivätkä niiden tavoitteet juurikaan osu yksiin. Molemmat ovat kuitenkin naivistisia haikailuja luonnon vapauteen, sekä tunnustuksia ihmisen perimmäisestä eläimellisyydestä. Johtopäätöksen voisi summata M. A. Nummisen sanoin:
Eläimeksi syntyy, eläimenä kasvaa
ja eläimenä pysyy.
Eläin on yes sir, eläin on yes sir,
ollaan eläimiä.