Kiveskives Euroopan-rundilla: peruttuja keikkoja Ruotsissa, vallattuja hippitaloja Christianiassa ja lageria festareilla Saksassa

Turkulainen outoilu-hämyily-rockbändi Kiveskives otti ja päätti järjestää itselleen kymmenen keikan kiertueen Eurooppaan. Seuraa selonteko alkumatkan tapahtumista.

Teksti ja kuvat: Kiveskives

Suomi alkoi tuntua jo liian ahtaalta, olimmehan käyneet keikalla jo jopa Raumalla ja Paimiossa. Niinpä sovimme viime kesänä, että pidetään kesäkuu 2011 kaikilla vapaana ja katsotaan, jos Euroopasta irtoaisi keikkoja.

Tammikuusta aivan näihin päiviin on mahtunut erinäisiä vaiheita: kuutisensataa meiliä, kantapään kautta oppimista, ahdistusta ja onnistumisia. Yhdessä vaiheessa meille oli keikat sovittu jo Romaniaan asti, kunnes realismin koura sai meidät muistamaan suhteellisuudentajun.

Kiertuetta buukatessani sain Eläkeläiset-yhtyeen Kukkosen Petteriltä mahtavia vinkkejä Keski-Euroopan kiertämisen suhteen, hän myös kehotti lähestymään kokeilumielessä heidän Saksan manageriaan. Tämä ”Shark” nimelläkin tunnettu taho innostuikin siinä määrin, että hänestä taisi tulla keikkamyyjämme GAS-maihin. Tälle turneelle hänen kauttaan irtosi yksi keikka.

Ai niin, määritellään faktat: Kiveskives me ollaan nimeltään! Musatyyli on instrumentaalista kasibittisurffailua ja laulukieli on universaalinen lalalaaheijee. Reissuun lähtee rumpali Antti, kiipparisti Markus ja kitaristi Pietu + paitalevymyyjäterapeutttikuskityttöystävä Linda.

Malmö

Päivää ennen kiertuetta keikkabussimme, Volvo-merkkinen lainahenkilöauto, koki pientäkolarin tuntumaa. Samoihin aikoihin tuli tietoa, että ruotsin keikkapaikan buukkaaja on saanut potkut, joten Bodoni-niminen idyllinen musiikkibaari sai olla illan tyhjillään ja me saimme nauttia raikkaasta meri-ilmasta Malmön rannalla.

Meidät majoitti viihtyisään yksiöönsä ruotsalainen ystävämme Johan Grönlund, joka on muuten aivan saatanan hyvä jätkä. Keikan peruuntumista loivensi Cdon.comin Suomen osaston henkilöstön bändille leipoma nimikkokakku.

Köpis

Aivan helevetin pitkä silta, jonka aikana Antti nukahti kolmesti ja heräsi kahdesti, mutta viimeistään Cristianian jännä tuoksu herätti viimeisemmänkin unimakkaran.

Keikkapaikkamme (ehkä Bolsjefabriken) sijaitsi vanhalla teollisuusalueella Candy Factoryn tiloissa, jotka oli kokonaisuudessaan vallattu erinäisiin taiteen ja kulttuurin tarkoituksiin. Keikkapaikka oli yhdistelmä rumaa teollisuutta sotkettuna yhteen olohuonemaisen kotoisaan hippitunnelmaan. Kaljan hinta oli reilu euro ja tottakai sitä myytiin taskulämpimänä.

Meidän lisäksi lavalla kekkaloi italialainen trio Drink to Me. Kävimme pieniä taisteluita, kumpi saisi soittaa ekana, sillä paikalle oli ilmaantunut tuttujamme Malmöstä sekä muutama muu varta vasten meitä kuuntelemaan tullut, jotka ehtisivät nähdä vain ekan bändin. Lopulta hävisimme taiston ja soitimme viimeisenä.

Tämä oli ensimmäinen Suomen rajojen ulkopuolella soitettu keikka. Vastaanotto yllätti positiivisesti. Muutama suomalainenkin oli yleisöön eksynyt. Välillä tuli vahingossa spiikkailtua suomeksikin, tanskallakin tulimme ymmärretyiksi. Kymmenissä laskettava yleisö pogoili koko keikan ja vaati kahdet encoret.

Kiitos Kööpenhaminan hienot hipit, oli hieno soittaa ja juhlia kanssanne. Magne takk!

Lübeck, Treibsand

Yö oli ollut pitkä ja heräsimme asunnosta, jossa imuri oli käynyt viimeksi silloin, kun pienen merenneidon pää oli kiinni torsossaan. Huomasimme, että Anttia lukuunottamatta olimme todella huonovointisia. Päivää myöten olot pahenivat. Alkoi nousta kuume.

Päivän keikkapaikkamme oli nimeltään Treibsand, ja se sijaitsi edellisen tapaan vallatulla alueella. Kuumehoureissa tärisimme paikalle, jossa meitä odotti pitkien hiuksien taakse piiloutunut hiljainen mies, joka ohjasi meidät katettuun pöytään. Ruokalajeja oli toistakymmentä ja huuhtelujuomia saman verran.

Majoitus sijaitsi viihtyisässä hotellissa kilometrin säteellä. Illalla valot syttyivät, erilaiset kolot avasivat ovensa ja kaikenlaisia hahmoja kerääntyi paikalle.

Meitä ennen illan avasi paikallisista jo hieman iäkkäämistä immeisistä koostunut Balauerfour. Keikan kohokohdaksi nousi omaan biisiin komiasti sovitettu Smoke on the Water -riffi. Lava oli kooltaan, tekniikalta, viihtyisyydeltä yksi isoimpia ja parhaimpia, mille Kivekset on koskaan päästetty ratsastamaan. Ison lavan tyhjyyttä paikkasimme vessapaperirullilla, joita käytimme lieventämään flunssan oireita. Yleisö oli tätä toimintaa pitänyt tarkkaan harkittuna show-numerona.

Keikalle valui nelisenkymmentä henkeä, mutta laatu korvasi jälleen määrään. Keikka sujahti nopeasti ohi ja saksalaiset innostuivat muun muassa valssaamaan keikan aikana. Encoretkin soitettiin!

Onnistuneen illan kruunasi paikan mahtava kokki valmistamalla lämpimän ruoan heti keikan perään, oli kyllä murea paisti. Paikan manageri tiedusteli myös, josko tulisimme uudemmankin kerran. Iso plussa Saksalle jo tästä! Tämä oli ainoa keikka, jonka meille oli myynyt aiemmin mainittu Sharkiksi kutsuttu kaveri.

Bremen, Vortrasse Sommerfest 2011

Soundcheck oli aluksi sovittu epäinhimillisesti klo 12. Kipeyteen ja diivailuun vedoten saimme siirrettyä tsekit alkuillalle. Festivaalialue oli Bremenin yliopiston kampusalueella. Kaksi lavaa, ja meidän tehtävämme oli päättää festarit kakkoslavan osalta.

Kivesten ja Bremenin festarikeikan alkuperä sijoittuu Lavantauti-festareille Turun seudulla syksyllä 2009. Tällöin yleisössä ollut vaihtarityttö Pina Pohl otti tehtäväkseen hoitaa meidät Bremeniin soittamaan opiskelijafestareille: Asiaa ”saattoi” helpottaa, se että hän oli yksi tapahtuman järjestäjä.

Itse festareihin… Jännäkakat tärähtivät housuun kuullessamme, että perjantain väkimäärä oli ollut 3000 ihmistä. Järjestelyt olivat jälleen saksalaisen anteliaat, ranneke ranteeseen ja tämän jälkeen kaikki ilmaista. No eipä tullut taaskaan tarpeeksi juotua perkele!

Keikan alkua varjosti jälleen kipuilu, Pietulta oli ääni lähes pois ja keikalla pitäisi karjahdellakin.

Klo 23 ekat tahdit paukahtavat, yleisössä noin 50 silmäparia, ääni poissa ja räkä valuu. Klo 23.53 encoret takana ja yleisömäärä on kymmenkertaistunut, ääni vieläkin enemmän poissa ja nyt virtaa räkä ja hyvän olon hormonit.

Saksalainen yleisö oli ennakkoluulotonta ja interaktiivista, eräskin kehotti opettamaan suomea kesken keikan ja kyllähän tähän huutoon vastattiin muutaman tarkkaan valitun sanan opettamisella. Sanat voitte huviksenne arvata. Keikan jälkeen naatiskeltiin halvoista hyveistä, (”paras juoma, se o ilmane”) ja päätettiin huijata tautejamme yhden illan ajaksi. Ja Anatolikin tietty lopulta sairastui vaikka terveenä sinnittelikin.

Saksan kielen taidot paranivat paikallisen väkijuoman seurassa, loppuyöstä kaljat tilattiin: ”Ein Bier Bitter!”

Tässä vaiheessa oli kolme keikkaa takana, kolme välipäivää edessä, sitten Lontoo–Glasgow–Liverpool, kolme välipäivää, Pariisi ja sitten TURKUUN! Kiertueblogin part kakkosen osalta selviää, onko bändi pysynyt kasassa, onko EHEC iskenyt ja ovatko sovitut keikat toteutuneet. Noin esimerkiksi.

Can You Kivestival Tour 2011:

01.6.2011 – Kivestivaalit, Turku, Klubi, Finland
08.6.2011 – Bodoni, Malmo, Sweden
09.6.2011 – Ragnhilgade, Copenhagen, Denmark
10.6.2011 – Lübeck, TreibsAND, Germany
11.6.2011 – Bremen, Sommerfest Vorstrasse 2011, Germany
15.6.2011 – The Dublin Castle, Camden, London, UK
16.6.2011 – BLOC, Glasgow, Scotland
17.6.2011 – Mello Mello, Liverpool, UK
21.6.2011 – Fête de la Musique 30 ème Edition,
Place du bourg-tibourg, Paris, France