Magiaa, psykedeliaa ja hypnoottis-magneettisia katseita – Seremonian Ville Pirinen listaa viisi videoteosta, jotka laajentavat mieltä

Huuruisen okkultismin ja ihmismielen perukoilla lymyilevän hulluuden ymmärtäjänä tunnettu Seremonia julkaisi uuden Kristalliarkki-albumin viime viikolla. Nyt orkesterin kitaristi ja muun muassa Mokomalle ja YUP:lle tekemästään kansitaiteesta tuttu Ville Pirinen listaa videoita, jotka jokaisen pelottoman totuudenetsijän kannattaa ottaa haltuun. Pelottavia ja inspiroivia visioita riittää sellaisia etsivälle.

Seremonian voi nähdä keikalla heti tänään Turun Dynamossa. Seuraavia keikkapäiviä ovat 16.5. Porin Validi, 22.5. Helsingin Korjaamo, 29.5. Tampereen Telakka ja 6.6. Lahden Torvi. Orkesterin oman, Sami Sänpäkkilän avustuksella tehdyn psykedeelis-hypnoottisen Alfa ja Omega -videon voi nähdä alta:

1. Kenneth Anger: Invocation of My Demon Brother

”’Maagisia rituaaleja elokuvamuodossa’ työstäneen Angerin kuuluisin taidelyhäri lienee Lucifer Rising vuodelta 1972. Sen Egypti-mystiikkaa, ufoja, räjähtäviä luonnonvoimia, seksuaalisia jännitteitä ja kaikenpuolista okkultista rituaalikikostelua tihkuva estetiikka on sittemmin kenties turhankin innokkaasti omaksuttu ainakin raskaamman psykedeelisen rockin kuvastoon. Ainoastaan homoeroottiset sävyt on korvattu Hammer-kauhuelokuvien heteronormatiivisemmalla ’tissit ja tikarit’ -meiningillä.

Angerin lyhytelokuvatuotannosta löytyy paljonkin helmiä, esimerkiksi tämä vuoden 1969 painostava pätkä. Tematiikassa ja visioissa on paljon samaa kuin Lucifer Risingissa, mutta kerronta on vielä huomattavasti silvotumpaa.

Häiritsevän sekoilufiiliksen täydentää Mick Jaggerin Moog-syntetisaattorilla improvosoima, ahdistava ääniraita. Jollain haastattelupätkällä Anger kertoo, että Jagger oli juuri ostanut Moogin ja kokeili sitä about ensimmäistä kertaa, kun ääniraita tallennettiin. Heti tuli hyvä!”

2. Maya Deren: Meshes of the Afternoon

”Vuonna 1943 tehty painajaismaisesti ’luuppaavan’ pätkän hurja unenomaisuus on vaikuttanut ainakin David Lynchin tuotantoon. Leffan ’kasvoton’ kaapuhahmo on elokuvahistorian hyytävimpiä tyyppejä. Itse ohjaaja-pääosanäyttelijän preesens myös toismailmallisen vaikuttava. Ankarat musat myös, ja elokuvan tarina on jotenkin aukeamaton mysteeri: aina, kun sen katsoo, luulee tajuavansa kaiken ihan selvästi. muttei kuitenkaan saa sanallistettua kokemustaan kunnolla jälkeenpäin. KLÄSSIK!”

3. Iisalmen diskobussi

”Hyvähän se jossain Hollywoodissa on Angereiden ja Dereneiden työstää psykedeelisiä merkkiteoksia, mutta tulkaapa kylmään ja pimeään Itä-Euroopan kurjuuteen vääntämään.

Uutispätkä Iisalmen Diskobussista vuodelta 1975 kuvittaa täydellisesti sitä henkistä maisemaa, josta Seremoniakin pohjimmiltaan ponnistaa. FULL-ON-PSYCH-TYKITYS väännetään hanurista, kyljyksellä vedetyistä comb-overeista, diaprojektorista, tavallisesta teestä ja KUPPAISESTA ANKEUDESTA, joka voidaan nähdä myös ylevänä ja sympaattisena. Tehdään niillä, mitä itteltä löytyy.

Vimpan päälle vintage-vahvarit, -nauhurit, -kitarapedaalit, -trumpettilahkeet, -huumeet ja -laulunaiheet voivat helpottaa pastissien tekemistä, mutta jos et osaa olla psykedeelinen ihan ’omasta päästäs’, niin pastissiksi se helposti jääkin.”

4. Guru Guru: Electric Junk

”Saatiinpa yksi musiikkiesityskin tähän joukkoon. GG myllyttää raivoisan innoituksen vallassa jossain apeassa toimistotilassa vuonna 1971. Soittajat on selvästi taitavia, mutta kyse on jostain ihan muusta kuin tekniikalla briljeerauksesta. Kokeminen on puhtaita nuotteja tärkeämpää.

Vapaa reuhaaminen ja täysin kohtuuttomat musiikilliset ratkaisut tuovat mukaan tajuntaa vääntäviä tasoja. Myös kuvataltiointi on hieno, huomaa esimerkiksi basistin hypnoottis-magneettinen tuijotus jossain kolmen ja puolen minsan kohdilla.”

5. Sergei Paradzhanov: The Color of Pomegranates

”Yle Teema räjäytti tajunnan alkuvuodesta esittämällä joukon armenialaisen elokuvaohjaajan teoksia. Esimerkiksi ’maailman kauneimmaksi elokuvaksi’ luonnehdittu Granaattiomenan väri (1968) on vangitsevaa ja armotonta taidetykitystä alusta loppuun. Jos on tutustunut ja tykästynyt esimerkiksi Alejandro Jodorowskyn mystisiin elokuvaklassikkoihin, kantsii kokeilla myös Paradzhanovin/Parajanovin visioita.

Ihmeellisten kuvien ja äänimaisemien jatkumo puhuttelee. Tähän hätään löysin oikean version Youtuubista vain pätkissä. Isolle kankaalle nämä näyt tietysti kuuluisivat.”

Katso video YouTubessa.

6. Kerta kiellon päälle

”Tosta vielä lyhyt klippi Jodorowskyn Holy Mountainista: psykedeelisen asetehtaan mainos! Hyvää fuzziriffittelyä taustalla, sitä paitsi.”