Teemu Fiilin vieraili Emma-julkistustilaisuudessa. Niin paljon poppareita, niin vähän aikaa, päätoimittaja tuskaili.
Teksti: Teemu Fiilin, kuva: Ville Akseli Juurikkala
Espoon WeeGee-talossa paikalla olevien kotimaisen musiikin isojen nimien määrä saa jopa kouliintuneen pop-toimittajan hämmentymään: paikalla ovat kaikki artistit taustavoimineen – ainakin mitä kotimaiseen valtavirran poppiin tulee. Jos taloon olisi osunut pommi tiistai-iltapäivänä, voidaan sanoa, ettei Suomessa olisi enää musiikkiteollisuutta. Isoimpien nimien – Cheekin, Jenni Vartiaisen, Robinin ja J. Karjalaisen luona sai jopa jonottaa haastattelun saadakseen, mutta silti artisteja tuntui olevan jopa enemmän kuin median edustajia. Oikea iltapäivälehtitoimittajan päiväuni siis. Päätin itsekin leikkiä sellaista pienen hetken ja jututtaa muutamaa heistä.
Eniten nimeämisiä kahmivat muun muassa mainitut Cheek, Haloo Helsinki ja J. Karjalainen, eivätkä kovin yllättäen. Enemmän yllättävää oli kuitenkin esimerkiksi Anssi Kelan paluu Emma-ehdokkuuksien maailmaan – peräti kymmenen vuoden hiljaisuuden jälkeen. Yleensä artistit tuppaavat saamaan ehdokkuuksia lähinnä parin–kolmen ensimmäisen suurmenestyksensä aikana, kunnes kiuas viilenee.
”Nummela-levyn (2001) aikaan niitä ehdokkuuksia ja pystejä sateli niin paljon että niitä alkoi pitää jo itsestäänselvyyksinä. Siellä niitä lojuu kotona edelleen ovistoppareina pitkin lattioita”, Kela toteaa.
”Toiselle levylle (Suuria kuvioita, 2003) sain debyytin menestyksen höyryissä vielä pari ehdokkuutta, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista. Sen vuoksi ehdokkuutta osaa arvostaa jälleen, etenkin kun Anssi Kela -albumilla otin riskin että tekisin sen viimeisen virheeni ja löisin viimeisen naulan arkkuuni. Oli olemassa se riski, että vanhat fanini olisivat voineet vihata tätä ja että uusia ei olisi löytynyt lainkaan”.
Anssi Kela on aloittanut kuudennen albuminsa äänitykset itsekseen ja arvelee sen valmistuvan ensi vuodeksi. Täman vuoden Kela arvelee olevan osaltansa tavallaan välivuosi.
”Valmistelen tässä vuotta 2015 ja keikkailen vähän vähemmän kuin viime vuonna”
Kelalle yllätys vuoden Emma-ehdokkuuksissa oli se, että sekä J. Karjalainen että Michael Monroe olivat molemmat ehdolla artisti-kategorioiden sijasta Vuoden yhtye -sarjassa. Michael Monroella oli asialle kuitenkin selitys kysyttäessä:
”Ehdolla on bändi nimeltä Michael Monroe, ei ihminen” hän kertoo sydämenmuotoisten aurinkolaisensa takaa.
”Olen aina ollut bändiorientoitunut kaveri, ja bändissämme on hyvät kemiat kaikkein välillä. Bändiä perustaessamme päätimme sen nimeksi Michael Monroe yhdessä Sam Yaffan kanssa, koska ihmiset tietävät Michael Monroen ja uuden nimen lanseeraminen olisi ollut paljon suurempi työ. Olemme koko bändin asialla, ei tässä tule kenenkään ego tielle.”
Eikö muita bändin jäseniä sitten harmita, että Monroe itse on aina esillä yhtyeestä?
”Ei kukaan ole valittanut vielä ainakaan. Kyllä minä itsekin välillä katselen tuota Michael Monroeta vähän ulkopuolelta, se ei ole sama henkilö kuin minä itse. Se on sellainen sarjakuvahahmo”, Monroe kertoo.
Emma-gaalan sarjoja on jälleen uudistettu hiukan. Yksi kosmeettisista muutokista on esimerkiksi se, että vuoden hiphop-albumi on nimenomaan hiphop-albumi eikä enää hiphop- / dance- / reggae- / elektroninen / urban- / r&b -albumi kuten aiemmin. Asiasta iloitsee erityisesti räppäri Uniikki, jonka #Kylänmies-levy on ehdolla kategoriassa.
”Hyvä juttu, että räppi on rehellisesti räppiä, vaikka siellä onkin r&b-henkisemmät Raappana ja Karri Koira joukossa”, Uniikki toteaa. Eniten häntä ihmetyttää, ettei mukana ole Jontte Valosaaren alkuvuodesta 2013 julkaistu debyyttilevyä, ei edes tulokas-kategoriassa.
Vuoden 2014 Uniikki lupaa olevan Rähinälle ”isoin vuosi tähän mennessä”. Tulossa on ainakin Ison-H:n toinen soololevy sekä Brädin ja Elastisen uusia sooloja.
Iso vuosi tästä tulee myös poptähti Robinille – ainakin sen vuoksi että hän päättää keväällä peruskoulun ja suuntaa syksyllä lukioon. Siksi musiikinteko saa antaa hetkeksi sijaa koululle.
Robin, tuntuuko siltä että koulu häiritsee laulamista vai toisinpäin?
”En voi ajatella sitä noin. Koulu on pakko hoitaa ja jatko-opiskelupaikka myös. Haluan tehdä musiikkia elääkseni, mutta tiedän että opiskelu on välttämätöntä. Lukion ajattelin kuitenkin suorittaa vähän hitaammin, vaikkapa neljässä vuodessa, jotta ehdin myös tehdä musiikkia samalla.”
Boom-Kah-levynsä menestykseen niin Emma-tiskillä kuin kaupoissakin Robin tyytyväinen.
”Se on paras levyni, koska siihen käytttiin yhtä paljon aikaa kuin kahteen ensimmäiseen yhteensä. Ja jos sain edellisellä levyllä kuusi Emma-ehdokkuutta, niin minusta on aika hyvä saavutus että tämäkin levy sai vielä viisi!”