Millaista on laulutekstien tulkitseminen Idolsissa?

Tuukka Hämäläinen pohtii lyriikkablogissaan, mitä ihmettä Idols-tuomarit haluavat, kun vaativat kilpailijoita ”elämään kappaleensa”.

Teksti: Tuukka Hämäläinen, kuva: Eastway

Idolsin uusi tuotantokausi on taas alkanut ja ainakin itse tunnustan seuraavani jälleen alkukarsintoja. Idolsissa sinänsä ei ole mitään pahaa ja kilpailuohjelmana se peittoaa Nelosen Talentin ja The Voice of Finlandin mennen tullen. Olen aina pitänyt siitäkin, että Idols on sangen läpinäkyvä formaatti: naiivin ulkoasun läpi varmasti vähintään joka toinen katsoja pystyy ymmärtämään musiikkiteollisuuden lainalaisuudet ja viihdeohjelman rakennuspalikat. Lisäksi Idols paljastaa kuinka toivottoman pieni maa Suomi on.

Sanoitukset eivät ensisilmäyksellä liity Idolsiin paljonkaan, mutta ainakin omasta perspektiivistäni niihin tuntuu törmäävän vähän väliä. Idolsista ”valmistuneilla” tähdillä on omat pop-tekstinsä, mutta lisäksi itse ohjelmassa tuomarit mainitsevat tekstejä, kilpailijat opettelevat, unohtelevat ja tulkitsevat tekstejä, ja jotkut rohkeimmat tulevat koelauluihin omien biisiensä kanssa.

Niin kuin pop-musiikissakin, on sanoitusten rooli Idolsissa piilotettu, mutta merkittävä.

I heard there was a secret chord
that David played and it pleased the Lord
But you don’t really care for music, do you?
Well it goes like this :
The fourth, the fifth, the minor fall and the major lift
The baffled king composing Hallelujah

Hallelujah, san. Leonard Cohen

Leonard Cohenin Hallelujah, jonka ovat tehneet tunnetuksi lukemattomat artistit Jeff Buckleystä Bon Joviin, on toistuva suosikkibiisi Idolsissa. Cohenin kappale on kuitenkin melko vaikea suoritus niin melodisesti kuin sanoituksiltaan, ja Idolsissa sekä Voice of Finlandissa on jo tänäkin vuonna kuultu melkoiset lausunnalliset pahoinpitelyt. Itse laulusuoritukset olivat hyviä, mutta eikö sanoistakin voisi saada jotain selvää?

Hallelujah on loistava esimerkki siitä, kuinka huonosti monet suomalaiset lausuvat englantia. Tämä ei tosin rajoitu vain Idols-kilpailijoihin, vaan esimerkiksi Tarja Turunen laulaa paikoin levylläkin tankeroenglantia. Suomessa on tietysti oma kunniakas Remu-englannin perinne, mutta Remustakin saa selvää.

Idolsissa Hallelujahin lauloi ihan menevästi jatkoon päässyt Hanne Kokkonen, jonka sisko Emmi puolestaan tarjosi tähän mennessä Idolsin pahimman lausuntayrityksen Negativen kappaleella Still Alive. Emmin suorituksesta ei saanut sanaakaan tolkkua, mutta tekstiä tarkastellen se saattoikin olla ihan hyvä.

These are those days, when I can get no sleep
I’m so tired I’d like to fall into sleep
I fall in my bed
But still I’m awake
These questions in my mind are so much bigger than life
But my life is short and I have to leave them behind
I have to try to forget
That I am still in my bed

Still Alive, san. Jonne Aaron?

Idolsin edetessä tullaan ns. ”Teatteri-viikonloppuun”, mikä on Suomen versio American Idolin ”Hollywood-viikosta”. Tässä vaiheessa kilpailijat joutuvat muun muassa opettelemaan sangen nopealla aikataululla kappaleita ja tässä suuri merkitys on sanoitusten muistamisella. Viime vuosina muistelen monen esityksen kaatuneen siihen, etteivät kilpailijat opi sanoja niin millään.

Sanoitusten oppiminen on kiinnostava ilmiö, jossa tuntuu olevan suuria yksilöllisiä eroja. Monesti melodisesti ja rytmillisesti vaativampien kappaleiden tekstit on itseasiassa helpompi oppia, sillä tiukka melodia tai nopea rytmitys vievät kieltä eteenpäin kuin itsestään. Esimerkiksi Stam1nan Antti ”Hyrde” Hyyrynen on kertonut, että nopeat lyyriset tykitykset on helpompi omaksua.

Yksi olennainen tekijä on sekin, kuinka hyvästä tekstistä on kysymys. Voimakkaat ja omintakeiset tekstit nyt vain oppii helpommin, koska niitä joutuu pakostakin ajattelemaan pari sekuntia kauemmin. Oppiminen ei ole kiinni vain toistosta vaan soveltamisesta. Eikö sitä ole periaatteessa myös kappaleen ”tulkinta”, josta Idolsissakin monesti puhutaan.

Omalla kohdallani yksi helpoimmin oppimistani teksteistä on M. A. Nummisen legendaarinen veto Ne tieteet, jotka käsittelevät yleisiä tosiseikkoja, jonka teksti on itseasiassa suoraan filosofi David Humen kynästä. Se on tolkuttoman monimutkainen kappale, mutta sen omaksuu erittäin helposti, koska teksti on ainutlaatuinen ja säkeet muodostavat kokonaisia lauseita.

Ne tieteet, jotka käsittelevät yleisiä
tosiseikkoja ovat valtiotiede, luonnontiede, fysiikka, kemia
ja niin edelleen,
joissa tutkitaan
kokonaisen eliölajin ominaisuuksia, syitä ja vaikutuksia.

Ne tieteet, jotka käsittelevät yleisiä tosiseikkoja, san. David Hume

Mutta takaisin Idolsiin, josta haluan nostaa esiin vielä yhden ja kenties mystisimmän seikan. Etenkin kilpailun myöhemmissä vaiheissa tuomarit puhuvat alati ”tarinan kertomisesta” tai jopa kappaleen ”elämisestä”. Tällä tarkoitetaan kaiketi jotain tiettyä ominaisuutta, joka lauluesityksellä on, mutten itse ole koskaan oikein ymmärtänyt tätä.

On silmiinpistävää, että tarina-kortti vedetään esiin etenkin sellaisten kappaleiden kohdalla, joissa ei ole konkreettista tarinaa. Tuskin kukaan kehuisi kuinka laulaja sai meidät kuuntelemaan tarinaa jossakin Anssi Kelan biisissä, joissa on useimmiten hyvin selkeä kertomus.

Mikä sitten on tämä kummallinen ominaisuus, joka saa tuomarit valtaansa ja myötäelämään kappaleen ikään-kuin-tarinaa? Etulyöntiasema on niillä, jotka osaavat esittää painokkaasti sanat, jotka eivät kerro mitään konkreettista. Temppu on siis esittää yleisluontoisia rakkauslauluja sellaisella tapaa, että jokainen samaistuu niihin. Se ei kuulosta ainakaan meikäläisen korvaan tarinankerronnalta, saati kappaleen elämiseltä. Sehän on silkkaa kosiskelua, mutta siitähän popissa on kysymys.

Falskeimmillaan Idols-kokelaiden ”tarinankerronta” on sitä, kun American Idolin parikymppinen tyttö esittää The Beatlesin The Long and Winding Roadin ja väittää parikuukautisen tv-kokemuksen perusteella ymmärtävänsä nyt mitä kappaleella tarkoitetaan. Ihan kylmästi esittäjää tuntematta voinemme vastata, ettei hänen kokemuksensa mitenkään vertaudu edes kappaleen tarinaan, saati Beatlesin uskomattomaan uraan.

The long and winding road
That leads to your door
Will never disappear
I’ve seen that road before
It always leads me here
Leads me to your door

The Long and Winding Road, san. Lennon & McCartney

Vaikka olenkin kova kritisoimaan, ei Idolsissa mitään pahaa ole. Se tulee ymmärtää sellaisena kuin se on: tv-formaattina, jonka tarkoitus myydä paitsi itseään, myös kilpailusta kumpuavia artisteja. Se pop-tehdas telkkarissa, mutta tässä se vitsi piileekin. Tällaista vähättelevää kritiikkiä heitti myös Idols-kilpailija Lauri Viitanen, mutta kummasti muuttui ääni kellossa kun joensuulainen hevari saikin jatkolapun käteensä. Vaikka kokemus on formatisoitu ja markkinoitu, on se silti todellista.

Lopuksi totean vain, että jos Idols ja muutkin laulukilpailut vielä jotakin tarvitsevat, se on selkeämpää panostusta sanoituksiin ja niiden merkitykseen. Lauri Tähkäkin tokaisi Voice of Finlandissa eräälle kilpailijalle, että tämän olisi pitänyt keskittyä tekstiin eikä kilpailuun. Kouriintuntuva lauluesitys ei ole pelkkää jenkkityylistä soul-vingutusta, vaan sanottavansa täytyy ymmärtää. Ja olisi hyvä jos joku muukin saisi siitä selvän.