Miltä ensimmäinen ulkomaankeikka tuntuu bändin silmin? – Yhtye nimeltä Serafiel kertoo

Toukokuussa Rumban sivuilla esittäytynyt, vielä suurelle yleisölle tuntemattomampi kotimainen indierock-yhtye Serafiel julkaisi juhannuksena debyyttilevynsä The Marks. Esikoislevyn tiimoilta yhtye pääsi myös soittamaan ensimmäiset ulkomaankeikkansa Norjassa ja Ruotsissa. Seuraavaksi bändi kertoo kiertueblogissaan reissun tapahtumista.

Teksti ja kuvat: Serafiel

2.7. Vantaa – Enköping, Ruotsi

TÄSTÄ SE LÄHTEE

Reissu lähti freesisti käyntiin heräämisellä klo 3.30. Klo 4.20 minibussi ja miehet pakattuna suuntaamme Vantaalta kohti Naantalin satamaa. Ilmassa on sekä puhdasta intoa että pelkoa siitä, kestävätkö istuinlihakset. Matkaa autoilulle on laskelmoitu 2500 kilometriä, jos harha-ajoilta vältytään.

Lauttamatka Naantalista Ruotsin Kappellskäriin sujuu rauhallisesti paikkaillen lyhyeksi jääneitä yöunia. Aluksi aikataulusuunnitelma näyttää hurjalta. Ensimmäinen keikka tulisi olemaan seuraavana päivänä Norjan Kragerossa klo 0.00, soundcheck jo klo 15.50. Tajusimme, että ensi yönä ehtisimme nukkamaan kaksi tuntia. Juhani ottaa puhelun keikkamyyjälle, joka onneksi saa siirrettyä soundcheck-aikaa myöhemmäksi klo 22:00 sillä varauksella, että voimme pitää ainoastaan linja-checkin. Saavuttuamme satamaan, ajamme Bredsand Campingin leirintäalueelle Enköpingiin ensimmäiseksi yöksi.


600 km vuoristomaisemia.

3.7. Enköping, Ruotsi – Kragerø, Norja

”DON’T TOUCH ANYTHING!”

Jälleen niukoilla yöunilla lähdemme ajamaan klo 6.30 kohti Norjan Skjærgårds-festareita. Edessä odottaa yli 600 kilometriä kauniita vuoristoteitä. Meininki on huipussaan, mutta uni maistuu vielä monelle. Matka sujuu leppoisasti muutamista reitin epäilyistä huolimatta ja olemme perillä klo 17 aikaan, sää on pilvinen ja viileä. Kapean ja mutkaisen rantatien päässä meitä odottaa ohut silta saareen. Pienet kalastajatorpat täyttävät saarta ympäröivät kiviset rantatörmät ja ympäristö on kuin suoraan Saariston Lapset -elokuvista. Puutuneet pakarat unohtuvat erittäin nopeasti.

Majoittaudumme saaren opiston tiloihin ja hostin ohjauksella kierrämme pikaisesti tärkeät paikat ja saamme murua rinnan alle. Tänään on edessä tärkeä ilta ja kaiken hälinän keskeltä vetäydymme hetkeksi majapaikkaamme hiljentymään.

Pääsemme klo 22.00 aloittamaan omaa checkiämme. Konsertti on 200 henkeä vetävässä liikuntasalissa, jossa lava, PA ja puitteet ovat huikeat. Suurta ihmetystä herättää tekniikkavastaavan kommentti linjatsekissä; ”Don’t touch anything”. Miksaajamme ei saa koskea analogipöydän asetuksiin tsekissä lainkaan. Tapahtuman oma äänimies perustelee toimintaansa sillä, että hän miksaa illan kaksi muuta bändiä.


Miksaaja ottaa tilanteen haltuun Norjassa.

Vaikka tilanne näyttää mahdottomalta ja fiilikset niiaa hetkeksi, miksaajamme hoitaa kaiken ammattimaisesti ja teemme pikaisen checkin muutamaa minuuttia ennen vetoa. Keikka pääsee alkamaan luottavaisin mielin. Yleisö heittäytyy ennakkoluulottomasti musiikkiin ja saamme yllätykseksemme erittäin lämpimän vastaanoton. Muistamme jälleen, miksi tänne on tultu. Keikan jälkeen teemme tuttavuutta muiden illan esiintyjien kanssa ja pääsemme nukkumaan 01:30.

4.7. Kragerø, Norja – Halmstad, Ruotsi

UNIA JA TODELLISUUTTA

Kännykkä hälyttää 02:30. Sängystä noustessa jäsenet tuntuvat raskailta ja tilanne on jotenkin muutenkin epätodellisen tuntuinen. Tänään meidän on määrä soittaa klo 19.45 Ruotsin Gullbrannassa, edessä on jälleen 10 tuntia ajamista. Hostimme on järjestänyt meille aamiaissämpylää, mikä lämmittää sydäntä ja tekee lähtemisestä osaltaan haikeaa. Pakkaamme reippaasti kamat autoon. Pojat putoaa kanveisiin pian lähdön jälkeen ja auton ratissa miksaajallakin on tekemistä hereillä pysymisen kanssa. Matkaa Skjærgårdsista Gullbrannaan on Göteborgin kautta noin 650 kilometriä. Vaihdamme kuskia muutamaan kertaan.

Autossa otettujen koiranunien jälkeen, nuhaisen kuuloiset miehet aloittavat keskustelun edellisyön keikasta. Päälimmäisenä on ilo ja kiitollisuus. Halusimme antaa parastamme. Yleisön pyyteetön reaktio musiikkiamme kohtaan oli upeaa koettavaa. Se että musiikki ymmärretään ja otetaan vastaan ei koskaan ole itsestään selvyys.

”YOU DON’T EAT HERE”

Gullbranna-festivaalit järjestetään konferenssi- ja camping-alueella Halmstadin Gullbrannagårdenissa. Ilma on lämmin ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, kun saavumme alueen infopisteelle. Keikkaan on aikaa vajaat kolme tuntia ja meillä on aikaa tutustua tarkemmin alueeseen. Löydämme suuren 3000 henkeä imevän konserttirakennuksen, pitkän hiekkarannan ja paljon ihmisiä. Me esiinnymme puisessa kirkkorakennuksessa keskellä festarialuetta. Sisäänkäynniltä lava näyttää klubimaisen utuiselta, valot ja PA upeilta.

Soundcheckin jälkeen päätämme käydä syömässä purilaisia festariruokalassa saamillamme ruokalipuilla. Ruokala näyttää viihtyisältä. Nimilistauksessa meidät kuitenkin tullaan keskeyttämään. Hostimme kiitää paikalle kertomaan, että meille on järjestetty ruokailu toisaalle. Oletamme, että vastassa on burgereiden sijasta kalasoppaa. Hän ohjaa meidät viereiseen rakennukseen, jossa meidät ottaa vastaan ruotsalaispari toivottaen meidät lämpimästi tervetulleiksi. Kotoisa huone on katettu ravintolaksi, jossa meille tarjoillaan yllätykseksemme uskomaton huippukokin valmistama gourmet-annos. Olimme vakuuttuneita siitä, että olimme tervetulleita.

19:30 väkeä alkaa lipumaan kirkon edustalle. Bäkkärillä on odottava tunnelma. Illan juontaja käy Juhanin kanssa hieman bändin taustoja läpi aloituspiikkiä varten. Mistä bändin nimi tulee –kysymyksen lisäksi ensimmäisen kerran kysytään, miten bändin nimi lausutaan.

Keikka onnistuu hyvin. Eilen purkautunut kovin jännitys tuo esiintymiseen enemmän ryhtiä. Meillä on hyvä fiilis lavalla, yleisö täysillä mukana ja soundit kohdillaan. Tämä on upeaa. Keikan jälkeen ihmiset tulevat juttusille. On mukavaa kun ei ole heti kiire purkaa kamoja ja meillä on aikaa ihmisten kohtaamiseen. Loppuillaksi lähdemme hifistelemään festarimeininkiä ja käymme katsomassa muun muassa Paul Colmanin keikkaa. Päädymme kaikki nukkumaan 01:00 mennessä, sillä huomenna on vielä kilometrejä edessä.


Serafiel keikalla.

5.7. Halmstad, Ruotsi ­– Suomi

KOTIINPALUU

Vietämme paluupäivän tien päällä ja laivassa. On ihmeellistä, että 2500 kilometrin, tiukan aikataulun ja lauttamatkojen puitteissa olemme välttyneet suuremmilta ongelmilta. Kotiin palaaminen tuntuu hyvältä, erityisesti pääseminen liikkumattomalle alustalle. Reissu oli ehdottomasti vaivan arvoinen ja upea kokemus. Olemme kiitollisia mahdollisuudesta ja valmiita lähtemään koska vain uudestaan.