Kovat on pojilla jutut, tuumaa verkkoherra My First Bandin rundiblogia lukiessa.
Teksti ja kuva: My First Band
Porista takaisin pääkaupunkiseudulle palattuamme edessämme oli viikko, joka todella pani voimavarat koetukselle! Viikon aikana painettiin yhteensä 17 keikkaa: koulukeikkoja, instore-keikkoja ja klubikeikkoja. Lähdetään liikenteeseen koulukeikoista, joita puuskutettiin niska limassa jälleen kerran Espoossa.
Kolmen tähänastisen koulukiertueviikon ajan produktio on rullannut kuin unelma.. Nimmareita on mennyt kuin vettä kuumille kiville, oppilaat ja opettajat ovat olleet järjestään tyytyväisiä ja konsertteja myyvä instanssi hukkuu jatkuvalla syötöllä kouluista tulleisiin toinen toistaan mairittelevampiin palautteisiin. Olemme tähän asti kulkeneet omahyväisinä voitosta voittoon!
Keskiviikko 26. lokakuuta toi kuitenkin mukanaan iskun takavasemmalta. Eräässä Espoon takapajulassa kohtasimme ensi kertaa täysin odottamatonta vastarintaa, kun muuan nuori oppilas kysyi Mikolta ”Minkälaista musaa te soitatte?”
Mikko kertoi totuudenmukaisesti meidän olevan rock-musiikin sanansaattajia. Nuorukaisen silmät alkoivat äkkiä paisua ja vartalo tärisi tytön juostessa pois kirkuen. Tämä ei jäänyt tähän, vaan vielä konsertin aikana joukko oppilaita ryntäsi ulos salista saman paniikin vallassa aivan kuin itse saatana olisi mennyt heihin. Pian konsertin jälkeen meille selvisi mistä oli kysymys.
Kyseisen koulun oppilaista merkittävä osa koostui erään vanhoillisen kristillisen järjestön jäsenten lapsista. Eräs opettaja selvensi meille konsertin jälkeen, että paikallinen yhteisö oli antanut omilleen suosituksen olla osallistumatta konserttiin, mikäli siellä esitettäisiin rock-musiikkia.
Samantyyppinen kuvio toistui vielä toisellakin koululla saman päivänä, ja päivästä jäi todella selkäpiitä karmiva kylmänkalskea fiilis. Toivumme edelleen traumoista, joita tapahtuma aiheutti. Onneksi konsertteihin paikalle jäänyt yleisö vastaanotti meidät lämpimästi.
Nyt hyviä uutisia seuraaville rokkarisukupolville! Bändärikulttuuri ei osoita hiipumisen merkkejä nuorison keskuudessa, päinvastoin! Erään konsertin jälkeen joukko noin kymmenvuotiaita tyttöjä pyysivät lupaa päästä kirtueellemme ja ehdottivat jopa jättävänsä tarvittaessa opintonsa peruskoulussa kesken.
”Ehkäpä vielä muutama vuosi koulussa ja siihen vielä muutama vuosirengas päälle” -olimme ehdottaa, mutta tilanne ehti raueta, kun eräs tytöistä näki autossamme läjän tyhjiä kaljatölkkejä ja poistui muiden tyttöjen kanssa vähin äänin paikalta ennen kuin ehdimme asiaa sen kummemmin selitellä. Totuus taisi sittenkin olla liian kova pala.
Tässä vaiheessa on jo kaikesta huolimatta selvää, että konseptimme osuu ja uppoaa suureen joukkoon oppilaita ja olemme onnistuneet herättämään sadoissa nuorissa kiinnostuksen musiikkia kohtaan. Olemme siis ainakin osittain päässeet tavoitteeseemme. Tämä on hyvä!
Kysymys kuuluukin: olemmeko huomioineet opettajattaria tarpeeksi? Otimme tavoitteeksemme selvittää tämän vielä viikon loppuun mennessä.
Koulukiertueemme sapluuna koki rakenteellisen muutoksen 27. lokakuuta, kun päätimme suunnata aina konserttien väleissä täsmäiskun merkeissä opettajanhuoneisiin päiväkahville. Osuimme kultasuoneen!
Uskokaa tai älkää, hyvin tyypilliseksi tilanteeksi on muodostunut se, että pienen ujostelun jälkeen lähes kaikki koulun naispuoliset opettajat istuvat meidän muusikoiden ympärillä siemailemassa kahvia kertoen meille, kuinka ihanaa on, kun heidän koulullaan nähdään kerrankin nuoria miehiä ja kunnon silmänruokaa. Tällaisen imartelun jälkeen jaksaakin taas painaa! Erään välitunnin päätteeksi muuan opettajatar ei kiihkeän keskustelun tiimellyksestä meinannut millään malttaa lähteä oppilaidensa luo tunnille. Kun opettaja viimein nousi, olimme huomaavinamme tuolin hieman kostuneen.
Loppuviikosta tahti kiihtyi entisestään. Torstaina koulukeikkojen jälkeen painoimme kiireesti kauppakeskus Jumboon soittamaan erään nuortenlehden ja naistenvaateliikken muotitapahtumaan. Ammattimaisin ottein hyödynsimme soundcheckin ja keikan välisen ajan tehokkaasti. Pikaiset bisset naamariin ja 6,5 € hintaiset päiväunet Jumbon Finnkinon leffateatterissa. Ihan kuriositeettina voi mainita, että leffa taisi olla Cowboys & Aliens, mutta siitä ei tosiaan meiltä kannata sen enempää kysellä.
Perjantaina oltiin illalla farkkuliikkeen uuden myymälän avajaisissa Kluuvissa. Meno oli mahtava! Vedettiin pari biisiä ensin Mira Luodin kanssa ja sitten omat päälle. Samana aamuna Nyt-liite olikin osuvasti julkaissut jutun koulukiertueestamme otsikolla ”PMMP:n pojat opettavat rokkia kouluissa.” (kuvassa Antti ja Heikki P). Perjantai-illan kruunasi vielä kaverikuva illan dj:n kanssa.
Lauantai-aamuna darrainen karavaanimme lähti kohti Savoa. Suuntana Rautalampi ja ravintola Morton. Mortonin kätyrit olivat käyneet tiedustelemassa livekuntoamme levyjulkkareissamme Tavastialla syyskuun lopulla.
Ilosanoma oli levinnyt pienessä pitäjässä kulovalkean tavoin, ja porukkaa saapui mukavasti juhlimaan. Ihmiset Rautalammilla olivat sydämellisiä, keikka oli yksi tähänastisen rundin parhaista ja reissu muutenkin ikimuistoinen. Majoituttiin tajuttoman hienolla ranchilla järven rannalla, josta näkyi häkellyttävän hieno tähtitaivas. Kiitos Tony! Keikan jälkeen tietty jatkoille paikallisten kanssa ja sitä rataa.
Jatkoilta mukaamme tarttui muutama ihan tavallinen viherkasvi, ja kun seuraavana aamuna kävelimme omakotialueelta kylänraittia pitkin takaisin Mortoniin kainalossamme nämä puskat, voin vain kuvitella, mitä paikallinen kirkonmies meistä tuumaili. No, näytimme sille pirunsarviamme ja annoimme hänen tietenkin ymmärtää, että kannoimme mukanamme jotain laitonta. Kasailimme kaikessa rauhassa pirstaleina olevat sielumme Rautalammilta ja painelimme kotiin vällyjen väliin odottamaan seuraavana aamuna kello 6.00 soivaa herätyskelloa.
Ja nyt hyvät ystävät ja arvoisat Rumban lukijat, tarjoamme teille erikoislaatuista mahdollisuutta: jos nyt tulevana lauantaina biisimme ”Baby You´re Too Young (I Wanna Make Love To Your Mama)” on YleX:n Himotuimmat-lähetyksessä top kolmosessa, tulee seuraavan bloggauksemme kylkiäisenä Puhakaisen spiikkama himokas tarina hehkeästä vararehtorista joka joutuu bändin käsittelyyn! Let´s make this happen!
– Boys