Pixiesin uusi albumi ilmestyy ensi viikolla – Kuuntele sitä ennen nämä hämmentävät soololevyt, jotka olet kuitenkin missannut

Pixiesin tulevaan levyjulkaisuun voi valmistautua kuuntelemalla Black Francisin vähemmän hehkutettua soolotuotantoa.

Wikimedia Commons

Pixies julkaisee 30. syyskuuta kuudennen studioalbuminsa Head Carrier, mikä on yhtyeen ensimmäinen levyjulkaisu vuoden 2014 paluulevyn jälkeen. Koska Pixies kuitenkin on pitkälti solisti Black Francisin mielenliikkeistä kiinni ja uusi materiaali kuulostaa joka tapauksessa jatkolta pikemminkin hänen soolotuotannolleen kuin Pixiesin 1990-luvun vaihteen albumeille, suosittelemme ottamaan haltuun nämä Black Francisin aiemmat julkaisut, joita on hehkutettu aivan liian vähän.

Svn Fngrs -EP

Black Francis esiintyi Pixiesin lopetettua nimellä Frank Black, mutta vuonna 2007 hän palasi jälleen käyttämään vanhempaa taiteilijanimeään. Tällöin ilmestyi hollantilaiselle rock-tähdelle Herman Broodille omistettu, astetta aggressiivisempi studioalbumi Bluefinger, mutta sitäkin enemmän huomiota ansaitsee vuotta myöhemmin ilmestynyt Svn Fngrs -EP. Erittäin tiiviin ja dynaamisen levyn biisit liittyvät kaikki enemmän tai vähemmä irlantilaisen mytologian sankariin nimeltä Cú Chulainn, jolla oli nimen mukaisesti kussakin kädessä seitsemän sormea.

Grand Duchy – Let the People Speak

Vuonna 2009 Francis pisti pystyyn uuden yhtyeen vaimonsa Violet Clarkin kanssa. Grand Duchy tarjoili ensimmäisellä levyllään synasävyistä indie-rockia, jossa Clarkin heleä ääni ja melodisempi laulutapa nousi keskeiseen rooliin. Levy oli kuitenkin melko suoraviivainen, kun taas yhtyeen toinen ja toistaiseksi viiminen albumi Let the People Speak on melko kiistatta Black Francisin uran oudoimpia tuotoksia. Elektrosävyisellä levyllä perinnetietoiset laulurakenteet eivät paljoa paina, ja levyllä raidat esittelee radiojuontaja.

Frank Black Francis (kakkoslevy)

Vuonna 2004 ilmestynyt Frank Black Francis on omalla tavallaan Francisin kiinnostavin julkaisu. Tupla-albumin ensimmäinen levy koostuu alkuperäisistä Pixies-kappaleiden demoista ja toinen taas omaperäisistä cover-versioista, jotka nousevat monin paikoin alkuperäisiä kappaleita kiinnostavammiksi. Toisen albumin tulkinnat taivuttavat Pixies-klassikot unenomaiseksi elektroksi, johon yhdistellään viuluja ja trumpettia.