”1980-luvulla keravalaiset olivat ylpeitä kahdesta asiasta. Ensimmäinen oli junayhteys pois kaupungista. Toinen oli Stone”, kiteyttää Mervi Vuorela heti Complete-boksin arvionsa aluksi.
Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Tomi Palsa
Stone: Complete
Johanna
Thrash! Speed! Mosh!
1980-luvulla keravalaiset olivat ylpeitä kahdesta asiasta. Ensimmäinen oli junayhteys pois kaupungista. Toinen oli Stone.
Yläasteikäisten pitkätukkien perustama Stone antoikin aihetta henkselien paukutteluun. Nimettömällä debyyttilevyllään (1988) Janne Joutsenniemi, Roope Latvala, Jiri Jalkanen ja Pekka Kasari näyttivät nössöille ummikkokollegoilleen, kuinka thrash metalia oikein soitetaan. Jos albumi olisi äänitetty 2000-luvulla, kukaan ei uskoisi, että se on tehty ilman Pro Toolsia – niin vakuuttavaa nuorten kundien soittotaito on.
Pelkällä soittotaidolla ei silti koskaan ole tehty hyviä levyjä. Stonen nerokkuus olikin universaalin yläastehuumorin, resuisen imagon (tai imagon puutteen) ja vimmaisen asenteen omaksumisessa. Jo avausbiisi Get Stoned – tuo suomiheavyn Get On – kertoo urpolla mutta iskevällä sloganillaan kaiken oleellisen.
Kakkoslevy No Anaesthesia!:lla (1989) Stone korotti panoksia, monimutkaisti biisirakenteitaan ja nousi lopullisesti suomiheavyn valioliigaan. Vaikka bändissä olisi ollut ainesta seuraavaksi Metallicaksi asti, sen kompastuskiveksi koitui syntyä oikeaan aikaan väärään paikkaan.
Sitten tuli surullisenkuuluisa Colours (1990), jolla Stone yritti aivan liikaa. Tekninen taiturointi korvasi tunteenpalon myös viimeiseksi studiolevyksi jääneellä Emotional Playgroundilla (1991). Ei kumpikaan levy silti huono ole – ainakaan, jos niitä vertaa 2000-luvun suomimetallin valtavirtatarjontaan.
Valkopestyllä denimillä kuvitettu Complete-boksi niputtaa Stonen uran ansiokkaasti. Mukana ovat kaikki studioalbumit ja singlet, vuonna 1992 äänitetty Free-live, demoja ja harvinaisuuksia sisältävä bonuslevy, Get Stoned, Stay Stoned -dvd, 36-sivuinen booklet (joka sisältää muun muassa ohjeet Stone-logon piirtämiseen), viisi postikorttia ja tarra.
Hevareita kun ollaan, mukaan olisi voinut liittää myös kangasmerkin. Näin mitätön nillitys kertonee kuitenkin sen, että Complete on pätevä kokoelma, joka olisi voinut ilmestyä jo vuosia aiemmin.
Arvio on julkaistu Rumbassa 3/13. Katso myös Tomi Palsan Stone-keikkakuvat vuosikymmenten takaa.