Häiritsevän täydellistä.
Antti Vuorenmaan johtama Acorn herättää ristiriitaisia tunteita. Vuorenmaa itse on yksi kiinnostavimpia ja taitavimpia roots-muusikoita tässä maassa. Hän on todellinen Suomen Buddy Miller, jonka eleetön ja tyylikäs sointi sekä kyky soittaa melkein mitä vain, missä on kielet, on Acornin sydänjyvä. Ympärilleen Vuorenmaa on koonnut taitavan porukan, ja kiinnostavia vierailijoita on haettu Yhdysvalloista asti.
Silti jokin tökkii. Yhtyeen soundi on loppujen lopuksi ehkä vähän liiankin täydellistä, eikä levyltä löydy sitä mullan- ja viskinhajua sekä jumalanpelkoa, joka tässä genressä on välttämättömyys.
Todellinen ongelma on kuitenkin laulaja Christa Renwalin ärsyttävän viihteellinen ja opistomainen äänenväri. Homman upottavat lopullisesti pienet sanajärjestysvirheet (”I don’t know if it’s after all so serious”, heti kärkeen sinkkubiisiltä Resposability) ja tuskastuttavat kliseet, joita sanoitukset ovat pullollaan.
Näin sliipatussa kamassa tällaiset kosmeettiset virheet ovat anteeksiantamattomia.