Tusinatavaraa Tanskasta.
MySpace-näytteiden perustella Alter Me kuulosti ihan mukavalta radiopoppikselta. Akustisen kitaran helinää, hillittyä rockia, melodista matkamusaa. No sitähän tämä periaatteessa onkin, mutta levyn edetessä biisien taso laskee kuin lehmän häntä, ja sympaattisehko radiopop muuttuu Coldplay-pianoballadeiksi ja grungemaiseksi pöristelyksi. Alter Me tuntuu siis parhaimmillaankin ihan kivalta ja yleensä keskinkertaiselta.
Hans Mortensenin – joka on ilmeisesti suunnilleen yhtä kuin Alter Me – taustalla kuuluu kaikki vasemman laidan pop. You Can’t -biisissä miehen R.E.M.-vaikutteet menevät niin pitkälle, että hetkittäin voisi luulla kuuntelevansa Losing My Religionia. Ja kas vain, sitä seuraavassa biisissä You’re Crazy toistellaan sattumoisin fraasia ”you’re automatic”. Itkuisen Why It Hurtsin Coldplay-vivahteista on myös vaikea innostua.
Jos tästä levystä haluaa jotakin muistaa, olkoon se sitten avauspoppis Problems tai mielenkiintoisella painotuksella etenevä Monsters.