Dresden Doll sooloilee.
The Dresden Dollsin toinen jäsen, rumpali Brian Viglione, saa hengähdystauon, sillä tällä Twin Peaksin avainlauseella leikittelevällä soolodebyytillään laulaja-lauluntekijä Amanda Palmer keskittyy omaan itseensä.
Lähtölaukaus on hyvin lähellä Dresden Dollsia, sillä Astronaut ja Runs in the Family voisivat hyvin aloittaa tuon bändin levyn. Niiden jälkeen levy muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Palmerin ilmaisuun ilmestyy aivan toisenlaista melodisuutta kuin ennen. Liekö osasyynä tuottaja Ben Folds, jonka levyltä tämä ajoittain kuulostaa.
Toki levy on kyllästetty goottiestetiikalla: kannessa Palmer makaa kuolleena verenpunaisessa silkkimekossa, kansitekstin on kirjoittanut Neil Gaiman ja niin edelleen. Silti mukana on myös yllättäviä detaljeja: samannimistä tietokonepeliä lauluntekijän haavoittuvuudella pohtiva Guitar Hero, jolla kitaraa soittaa Dead Kennedysin East Bay Ray, ja The Velvet Undergroundin Stephanie Says -klassikkoa päivittävä Blake Says, joka loppuu lauseeseen ”it’s still cold in Alaska”.
Levyn hienoin hetki löytyy loppupuolelta, sillä What’s the Use of Wond’rin? on kuin suoraan Tom Waitsin sävelkynästä. Ehkä siinä olisi seuraavalle levylle oikea tuottaja?