Alkuvuoden indie-sensaatio on happopäinen leijonakuningas
Animal Collective on tehnyt todellisen taikatempun naamioidessaan 11 muotovaliota pop-kappaletta massiiviseksi äänimereksi. Vain taustojen päällä kelluvat 60-lukulaiset laulumelodiat stemmoineen muistuttavat albumin todellisesta luonteesta. Lähinnä se kuulostaa LSD:tä vetäneeltä leijonakuninkaalta.
Samplereiden, syna-arpeggioiden ja tribaalirumpujen paukkuessa polyfonian ja kakofonian ero hämärtyy. Merriweather Post Pavilionin voisi helposti tuomita ärsyttäväksi sekoiluksi.
Vähitellen Animal Collectiven psykedeliassa räpiköinti muuttuu kuitenkin sujuvaksi kellunnaksi ja albumi paljastuu erinomaiseksi kokonaisuudeksi. Jo avauskaksikko In the Flowers & My Girls tarjoaa sellaista nektaria korville, että seuraavana kuultava Also Frightened latistuu väkisin.
Päätösraita Brother Sport antaa albumille täydellisen kruunun yltyessään hieman perinteisemmästä pop-ilmaisusta raivokkaiksi viidakkojameiksi. Samalla se sinetöi Merriweather Post Pavilionin aseman viime vuonna käynnistyneen afro-indie-aallon ensimmäisenä todellisena hedelmänä.