Yksi teema, 11 laulua
Ainakin Anssi Kelan tuore albumi on omalaatuinen. Laulut nivoutuvat kaikki saman teeman alle muodostaen tarinan, joka kertoo kaivoskylän pojan elämästä. Sinällään levyn sanoma onkin melankolinen, sillä elämä kaivoksen varjossa on varsin vaatimatonta ja työ mainarina raskasta ja vaarallista. Päähenkilö sentään löytää rakkauden jo ensimmäisessä biisissä, ja onneksi aina voi haaveilla paremmasta elämästä.
Kelan tyyli tehdä suomenkielistä poppia on tunnistettava ja tarinankerronta ansioitunutta. Hittipotentiaalia on selvästi ainakin energisessä kappaleessa Aamu, joka onkin myös levyn ensimmäinen single. Pirteiden melodioiden ohella mukana on muutama erityisen rauhallinen ja siten kivasti albumia rytmittävä laulu, kuten vain pariminuuttinen tunnelmointi Uni.
Biisi biisiltä jatkuva teema alkaa kuitenkin puuduttaa, vaikka kaivoskylän elämää monipuolisesti käsitelläänkin. Määritelmä ”se kaivoksesta kertova biisi” täsmää turhan moneen lauluun, eivätkä tarinaa kaivoksesta nosta edes levyn päättävät rakkauslaulut.