Antti Tuiskun levy saa Suomen näyttäytymään ankean perifeerisenä popmaana

Iida Sofia Hirvonen arvioi uusimmassa Rumbassa Antti Tuiskun Toisenlainen tie -levyn. Ei uponnut.

Teksti: Iida Sofia Hirvonen, kuva: Warner Music

Antti Tuisku: Toisenlainen tie
Warner

Henkistynyt mies.

Valkeisiin pukeutunut laulaja on heittäytynyt hietikolle autuas ilme kasvoillaan. Hänen yllään kieppuvat Intia-henkiset tribaalit. Vaikuttaa siltä, että Antti Tuisku on henkistynyt. Kenties löytänyt joogan, Raamatun ja itsensä? Vakavoituminen sallittakoon, onhan Toisenlainen tie – uskokaa tai älkää – rovaniemeläispopparin kymmenes levy.

Puolet albumista koostuu maakunta-Onnelaan tai dancemessuuun kelpaavasta diskopopista ja puolet valjuista slovareista. Yritän muistaa, että Antti Tuisku on vilpittömästi uskossa ja symppis. Silti tuntuu vähän hämmentävältä, kun lähes kolmikymppinen mies laulaa kuoron ja kellojen pauhatessa, että ”Rakkaus on vastasyntynyt ja suojaton ja viaton”.

Levy saa Suomen näyttäytymään ankean perifeerisenä popmaana. Kämäinen suomistudiotuotanto ei sinänsä häiritse, sillä Antti Tuiskusta löytyy kaikki ainekset Kaija Koon tai Jari Sillanpään tyyppiseksi koko kansan camp-artistiksi. Hän on nuoresta iästään huolimatta jo konkari, joten mahdollisuuksia riittää. Tällä levyllä on vain liian kehnosti kirjoitettuja biisejä.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/13. Kuuntele levy Spotifysta.