Aphex Twin julkaisi ensimmäisen uuden biisinsä 13 vuoteen – Rumban kriitikot tutkivat, onko se hyvä vai ei

Rumban avustajakunta kertoo seuraavaksi, millaisia ajatuksia Aphex Twinin hankalahkosti nimetty paluubiisi Minipops 67 [120.2][source field mix] toimituskunnassa herätti.

Toimittanut: Saku Schildt, kuvassa: Aphex Twin

Päätoimittaja Teemu Fiilin, Kimmo Vanhatalo, Jarkko Fräntilä ja Samuli Knuuti perehtyivät upouuteen Aphex Twin -biisiin. Alta voi lukea, millaisia ajatuksia kappale nelikossa herätti.

Minipops 67 yllätti helpolla lähestyttävyydellään. Kappale tuo monella tapaa mieleen Aphexin isoimman hitin Windowlickerin: rullaava biitti, melankolisesti hyräilty melodia, kuulaat kosketinsoiundit ja ilmavat bassot tekevät kappaleesta raikkaan ja hyväntuulisen – kaksi adjektiivia, joita ei poikkeuksetta yhdistetä Aphex Twiniin. Minipopsista voisi tulla vielä Aphexin toisiksi suurin hitti. Eniten silti kiinnostaa, kuvastaako kappale parin viikon päästä julkaistavan Syro-albumin yleistä linjaa vai onko se yksittäinen ’helppo hetki’ levyllä. Jos Aphex Twin olisi julkaissut levyn vaikeimman palan esimakuna, olisi se voinut pelästyttää monta potentiaalista nuorta levyn ostajaa, jotka ovat vasta tutustuneet artistiin kuultuaan, että se on Skrillexin lempiartisti.”

– Teemu Fiilin

”Mitä tekemistä Aphex Twinin uudella kappaleella on epäilyttävän 1980-luvun Minipops-brittisarjan kanssa? Siinä lapset lauloivat päivän hittejä aikuisiksi poptähdiksi pukeutuneina ja meikattuina. Ehkäpä ainakin Richard D. Jamesin tuotannosta aikaisemminkin tuttu pinnan alla vaaniva pahaenteisyys. Minipops 67 [120.2][source field mix] kuulostaa tutulta, mutta myös hämmästyttävän tuoreelta. Se palauttaa mieleen Aphex Twinin loistokkaan menneisyyden, muttei ole jämähtänyt sinne. Hän kuulostaa yhä itseltään ja yhä tulevaisuudelta.”

– Kimmo Vanhatalo

”Aphex Twin ei osaa tehdä huonoja kappaleita. Tämäkin nousee kirkkaasti ihan kowa -kategoriaan siitäkin huolimatta, että biisi on selvästi kursittu kasaan muutamasta eri ideasta, jotka Richard D. James on sitten väkivaltaisesti runnonut saman katon alle. O Samuli A on silti parempi.”

– Jarkko Fräntilä

Minipops 67 [120.2][source field mix]? Richard D. James ei näköjään ole kadottanut taitoaan antaa kappaleilleen iskeviä nimiä. EDM:n kyllästämässä maailmassa tämä on IDM:n – ’älykkään tanssimusiikin’, siis – vastaisku, yllättävänkin helposti siivu konemagiaa, joka voisi olla viimeisimmän Boards Of Canada -albumin välittömimpiä raitoja. Minipops etc. ei ehkä auraa tietään umpihankeen, koska 13 vuoden hiljaisuuden vuoden jälkeen muu maailma on vihdoikin ottanut Jamesin kiinni. Mutta nyt kun tulvaportit ovat nyt auki, voimme odottaa vedenpaisumusta.”

– Samuli Knuuti