Arvio: Aphex Twinin Syro on kuin kävelymatka vanhalle teollisuushallille jossakin sivistyksen tuolla puolen

”Melodinen Syro on kuin hierontaa, josta tulee hyvä olo niin mielelle kuin keholle”, kirjoittaa Hanna Karpio arviossaan.

Arvio on julkaistu Rumbassa 9/14.

Aphex Twin: Syro
Warp


Käy peremmälle, uusi kuulija.

Taas narisee ja jyskää. Tällä kertaa korvia ei kuitenkaan raaputeta irti, vaan tauon jälkeen Richard D. James palaa helpommin lähestyttävänä. Melodinen Syro on kuin hierontaa, josta tulee hyvä olo niin mielelle kuin keholle. Syy voi olla poikkeuksellisen miellyttävissä krokotiilitaajuuksissa tai jo siinä mielihyvässä, joka muutaman nälkävuoden pituisen odotuksen päättymisestä seuraa.

Albumi on kuin kävelymatka vanhalle teollisuushallille jossakin sivistyksen tuolla puolen. Pilvet roikkuvat alhaalla pahaenteisen pimeässä illassa, ja hallista löytyy salainen laboratorio.

Kryptiset nimet käytännössä estävät yksittäisistä kappaleista puhumisen, mutta ei sen niin väliä. Erot kappaleiden välillä eivät ole niin suuria, että vertailulle olisi tarvetta. Jos jotain haluaa kuitenkin nostaa esille, on PAPAT4[155][pineal mix] -raidan hyppy vanhan koulukunnan dubstepin puolelle yllättävä ja tervetullut.

Syro on tähän asti paras johdatus Aphex Twinin maailmaan.

Hanna Karpio