Arvio: Robert Plantin hyvällä tavalla aikuinen levy palkitsee kuulijansa moninkertaisesti

”Tämä on syvällinen ja hyvällä tavalla aikuinen levy, joka kiilaa Plantin soolojen kärkikastiin”, Juha Wakonen kirjoittaa Led Zeppelin -suuruuden tuoreimmasta soololevystä.

Arvio on julkaistu Rumbassa 8/14.

Robert Plant: Lullaby… and the Ceaseless Roar
Nonesuch

Maailman ympäri kolmessa vartissa.

Robert Plant on Zeppelin-vuosiensa jälkeen luonut itselleen merkittävän soolouran tekemällä yhteistyötä erilaisten ja mielenkiintoisten artistien kanssa. Yksi hienoimmista hetkistä osui vuoteen 2007, jolloin Plant julkaisi Alison Kraussin kanssa bluegrassin konventioita laventaneen upean levyn Raising Sand.

Plantin uusin tuntuu hieman hankalammin lähestyttävältä ja reunoiltaan terävämmältä albumilta. Avauskappale Little Maggie alleviivaa sisäistä monimuotoisuutta mallikkaasti: se kierrättää folk-laulua Yhdysvaltojen itärannikolta ja värittää kulmikasta americanaa elektronisilla rytmeillä sekä irlantilaisesta kansanmusiikista lainatuilla tinapilleillä.

Plant tuntuu kääntyneen sisäänpäin, vaikka hänen tapansa tehdä musiikkia on päinvastainen. Hän yhdistelee suvereenisti musiikillisia palasia eri mantereilta ja aikakausilta.

Levy avautuu hitaasti, mutta se palkitsee kuuntelijansa kärsivällisyyden moninkertaisesti. Tämä on syvällinen ja hyvällä tavalla aikuinen levy, joka kiilaa Plantin soolojen kärkikastiin.

Juha Wakonen