Rumbassa 6-7/13 arvioitiin sekä Editorsin että Beady Eyen uudet albumit. Osuiko Editorsin stadionpop-viritteinen postpunk maaliin neljännellä albumillaan? Vieläkö Liam Gallagher tovereineen kykenee tekemään relevanttia rock-musiikkia?
Kuva: Live Nation
Editors: The Weight of Your Love
Play it Again Sam
Uusi miehistö, vanhat kujeet
Toivon, että sataa vettä ja salamoi, kun Editors astelee Ruisrockin lavalle ja alkaa soittaa uuden levynsä aloitusraitaa The Weight. Kunnon ukkosmyrsky sopisi biisiin täydellisesti. Kakkosraita Sugar, jolla Tom Smith laulaa sydäntäsärkevästi ”It breaks my heart to love you”, käy samaan tarkoitukseen. Molemmissa tunnelma on tiheä ja vangitseva. Silti lupaavan alun jälkeen tulee niin monta täyteraitaa, että kokonaista settilistaa niistä ei kasaisi.
Editorsin kitaristi Chris Urbanowicz lähti vuosi sitten, ja aukkoa täyttämään pestattiin kaksi miestä: Justin Lockey ja Elliot Williams. Uusi soundi on suoraviivaisempi ja amerikkalaisempi. Olalla lepää Bruce Springsteenin henkinen käsi. Bird of Preyssä laulun kertojan sydän on ”church bell, ringing”. Ja sitten kuoro kuulostaa kirkonkelloilta.
In This Light and on This Eveningin (2009) jälkeen tuntuu hyvältä saada hieman Editorsia suoniinsa. Mutta jälleennäkemisen ilon haihduttua on myönnettävä, että tätä albumia tuskin tulee usein kuunneltua.
Anna Brotkin
Kuuntele levy Spotifyssa.
Beady Eye: BE
Columbia
Shokkipaljastus: hyvä levy!
Ennakkotiedot Beady Eyen toisesta albumista BE:stä lupailivat radikaalia soundillista remonttia. Olihan tuottajaksi valittu TV on the Radion Dave Sitek, joka on aikaisemmin työskennellyt Yeah Yeah Yeahsin ja Liarsin tapaisten kokeellisten yhtyeiden kanssa. Huhut kertoivat myös samplereiden ja iPhone-applikaatioiden käytöstä levytyssessioissa. Jättäisikö Liam Gallagher ystävineen siis jäähyväiset tutulle ja turvalliselle retrorockille?
Ei sentään, mutta Sitekin sävykäs tuotanto kuitenkin nostaa yhtyeen musiikin uudelle tasolle. BE ei ole täydellinen – etenkin sanoitukset takkuavat yhä, eivätkä kaikki sävellykset ole onnistuneita – mutta parhaimmillaan Liam ja kumppanit kuitenkin onnistuvat tekemään varsin iskevää rockia. Sen osoittavat parhaiten ylväästi jyräävä Flick of the Finger, rosoisesti rockaava Face the Crowd ja kesäinen Iz Rite.
Vaikea tosin sanoa, millainen on Beady Eyen tulevaisuus. Don’t Brother Me -kappaleessa Liam nimittäin tuntuu hierovan sovintoa velipoikansa kanssa.
Kimmo Vanhatalo
Kuuntele levy Spotifyssa.
Arviot on julkaistu Rumbassa 6-7/13.