Arviossa Amorphis: Circle – Mustaa raskautta, kirkkaita melodioita

”Peter Tägtgren onnistuu tuottajana hienosti. Soundit käyvät vihaisesti päälle, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Amorphisin kappaleet soivat nimenomaan kitarat tanassa”, kirjoittaa Juha Wakonen arviossaan.

Teksti: Juha Wakonen, kuva: Sony Music

Amorphis: Circle
Nuclear Blast

Ympyrä on lähes täysi.

Pitkän ja taiteellisesti merkittävän uran tuoma kokemus kuuluu Amorphisin 11. levyllä. Bändi tuntuu nyt ottaneen askeleen taaksepäin ja tarkastelleen omia tekemisiään kriittisesti. Uusiin kappaleisiin on entistä rohkeammin yhdistelty tarttuvia ja kirkkaita melodioita sekä tuhtia, lähes mustaa raskautta.

Peter Tägtgren onnistuu tuottajana hienosti. Soundit käyvät vihaisesti päälle, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Amorphisin kappaleet soivat nimenomaan kitarat tanassa. Kevyt kokeellisuus kulkee toki edelleen mukana, vaikka pelkkä tahtilajien laskeminen ei tee biiseistä vielä kovin progressiivisia. Parhaimmillaan yhtye on taas kerran melodisten ja tukevan metallisten osien dramaattisissa vuoropuheluissa. Tästä paras esimerkki on Nightbird’s Song.

Levyä vaivaa ainoastaan ennalta-arvattavuus. Kauaksi omalta mukavuusalueeltaan yhtye ei astu, vaikka Kalevalaa ei enää ulkomuistista lausutakaan. Tästä huolimatta Circle on erittäin jämpti paketti, jossa ei juuri turhia rönsyjä ole.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/13. Kuuntele levy Spotifyssa.