”Vuosia kypsytelty My Favorite Faded Fantasy olisi voinut ilmestyä vuonna 2008, sen verran hyvin se sopii jatkumoon esikoislevy O:n ja kakkosalbumi 9:n perään. Vähän edeltäjään mahtipontisempi, kunnianhimoisempi ja dynaamisempi – siinä kolmannen levyn resepti”, kirjoittaa Jussi Saarinen arviossaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 10/14.

Damien Rice: My Favourite Faded Fantasy
Atlantic
Nelikymppinen dumppasi hitit.
Näin voi toki ajatella, mutta siinä tapauksessa sydämen paikalla täytyy olla musta aukko. Tämä irlantilainen nimittäin osaa sen, mitä hänen folkveljensä teeskentelevät osaavansa. Rice saa kuulijan tuntemaan jotain.
Vuosia kypsytelty My Favorite Faded Fantasy olisi voinut ilmestyä vuonna 2008, sen verran hyvin se sopii jatkumoon esikoislevy O:n ja kakkosalbumi 9:n perään. Vähän edeltäjään mahtipontisempi, kunnianhimoisempi ja dynaamisempi – siinä kolmannen levyn resepti. Jousia, pianoa, rumpuja, kaikumaisemia ja ylipäätään äänimassaa aiempaa enemmän. Hyvänä esimerkkinä toimii yli yhdeksänminuuttinen It Takes a Lot to Know a Man.
Hittien määrä laskee samaa vauhtia, kun Damien ikääntyy. Uutta Blower’s Daughteria nelikymppisen lauluntekijän kolmoslevyltä on turha etsiä.
Jussi Saarinen