”Kauneimmat meistä tarjoaa paljon sitä, mistä Koivun musiikissa eniten pidän ja minkä kumartavan kunnioituksen arvoiseksi näen. Sen muun osaston sulatteleminen on hieman vaikeammalta tuntuva homma”, kirjoittaa Markku Halme arviossaan.
Matti Johannes Koivu
Kauneimmat meistä
(M.dulor)
Arvosana: 7,4
Lyömättömän tunnelmaattorin ja sinänsä epäerikoiset sanavalintansa persoonallisesti ja merkityksellisesti asettelevan tohtori Matin aiemmat levyt ovat nojanneet musiikillisesti turvalliseen, ”suurta yleisöä” kosiskelemattomaan indieballadeeraukseen. Herra Johanneksen kappaleet rullailevat puolestaan basson ja rumpujen rakentamalla, isompaa värikylläisyyttä karttavalla matolla, joka mielikuvan tasolla saattaa vertautua ikävällä tavalla liukuhihnaan.
Niitä voisi vapaalla Koivun asteikolla luonnehtia ”rankkaotteisiksi”, tosin niiden rockpoljentoisuus edustaa vain iskelmällistä ”aikuisrockia”. Rytmisessä iskussa on rentoutta runsas puolikas, mutta sitä vajaampaa puoliskoa vaivaa jonkinasteinen pakonomaisuus.
Tähän tyyliin toteutetussa musiikissa muoto peittää persoonallisuuden alleen. Muodon liiallinen ”normaalius” häiritsee vastaanottokykyä ainakin sielukkaamman viestin suhteen.
Esimerkiksi Elämä heittelee on aivan kamala kappale, jonka kertosäehokemasta ei kuitenkaan taida päästä irti ainakaan ilman keskimääräistä raskaampaa korvamatokuuria. Vielä kamalampi Kaksi kolmesta yrittää hedelmäpelisymboliikallaan asettua koko kansan hitiksi pelikoneita markettien kassojen takana veivaavia mummoja unohtamatta. Huonointa Koivua ikinä.
Tästä ikävämmästä puoliosiosta hehkuu (ainakin pahantahtoisesti ajatellen) pyrkimys olisi päästä marginaalista mainosvaloihin. Siis ei poprockin piirissä, vaan musiikkia pelkästään sivutoimisesti kuuntelevan ”koko kansan”.
Ja kun tässä tämän mieleeni ponnahtaneen ilkeän ajattelutavan myönnän, pyydän sitä myös anteeksi. Ehkäpä hyvinkin saatan olla väärässä. Kuten (liian) usein.
Sitten parempia uutisia: huonommuusosastolta radiopyöritykseen sysätty Tyhjäksi jätetty on kaikessa umpityypillisyydessään (lue: kaupallisessa tarkoitushakuisuudessaan) erinomaisen laadukas tapaus. Nimikappaleen upeasti koukuttava melodisuus imee mukaansa saman tien eli heti.
Myös aloitus Lupaa ettet lähde koskaan, lopetus Yö kun synkkä on sekä hieman miedommassa määrin ne kaksi muuta tosi-Matin kappaletta hellivät sielua. Albumikokonaisuus ei silti kykene tempaamaan mukaansa sellaisella teholla, että sen anti pystyisi muuttamaan mielentilan yhdenlaisesta toiseen. Lumovoima puuttuu.
Kauneimmat meistä tarjoaa paljon sitä, mistä Koivun musiikissa eniten pidän ja minkä kumartavan kunnioituksen arvoiseksi näen. Sen muun osaston sulatteleminen on hieman vaikeammalta tuntuva homma.
Markku Halme